Kun ei voi suunnitella tulevaa.

Moii!

Oon varmaan jokaisen postauksen aloittanut sanoilla, että jäänyt taas tämä kirjoittelu.
Mutta nyt se on oikeasti jäänyt aivan tyysti.
Asioita olisi miljoona mistä haluaisin tänne kirjoittaa, ja jakaa teille lukijoille, mutta tilanteita nyt tullut niin paljon, että oon keskittynyt vain olennaiseen.

Tänään on menossa rv 29+5, eli 30 raskausviikolla mennään, ja 72 päivää on jäljellä laskettuun.
Painoarvio oli ultrassa noin 1300g ja n. 35cm pitkä.

Olen ``kärsinyt`` viimeaikoina kovista supistuksista, ei ihan ihan semmoisista pienistä vaan, että jouduin syödä panadolia maksimi annokset, hieroin itseäni kokoajan reisistä, kauratyynyt lämmitti selkää ja reisiä vähän väliä ja huomasin, että heijaan itseäni.
No aluksi kävin viikolla 18 Seinäjoella synnärillä näytillä juuri näiden kovien supistelujen takia. Tilanne oli silloin ihan ok, kohdun kaulaa jopa 4 cm jäljellä, mutta sain kotia varuiksi supistusten estolääkkeen.

Viikon pärjäsin kotona, ja tietenkin tilanne välillä helpotti.
Torstaina 10.5. olin jo kärsinyt 3 päivää erittäin kovista kivuista, ja homma meni siihen pisteeseen, että itkin vaan kun sattui niin.
No jääräpäänä soitin sitten vasta synnärille kysyäkseni mielipidettä, jonka jo tiesin soittamattakin, että nyt tänne heti.
Äiti lähti mukaani ku tyttökin oli kovassa flunssassa ollut jo muutamia päiviä kotona.
Oli siis ilta ja mieskin oli jo tullut töistä.

Käyrille ei hoitaja edes laittanut, viimeksi olin tunnin. Oli vähä koppava ja kiireinen.
Ja ajattelin, että eipä tässä varmaan enää mitään hätää ole.
Mutta oloni huononi, oksetti kovasti ja tunsin itseni erittäin väsyneeksi.
Aikamme siinä odotimme, tunteja, koska synnärillä oli erittäin kiirus ilta.
Lääkäri tuli, mutta hänetkin oli jouduttu soittaa lisäavuksi kun ei päivystävä kerennyt.

Kun pääsin lääkärille, tehtiin tietenkin tuttuun tapaan tutkimus kohdunkaulalle ja ultrattiin.
No tilanne ei ollut vielä kaaottinen, mutta kohdunkaula oli lyhentynyt alle 3 ja paikat oli täysin pehmeät. Ja lääkäri sanoi, että jäät tänne tarkkailuun.
Itkuhan siinä pääsi.
Eniten itkin sitä, että Tyyne jäi kotia. Enhän ole ollut juuri ollenkaan ilman häntä, ikinä.
Osastolle tosiaan jouduin pakkolepoon, en saanyt kävellä muutakuin vessaan ja takasin sängylle makaamaan, en saanut edes istua.
Supistuksia tuli edelleen vähän väliä.

Olin supistuksen estotipassa 48h + mulla jatkettiin poikkeusluvalla seuraavaan päivään eli 12-24h plussaa. Kortisonit sain 2 kertaa molempiin reisiin, mitkä vahvistaa vauvan keuhkoja, jos oikeasti päättäisi jo tulla.
Verenohennuslääkkeet joka päivä piikillä reiteen myös, rautatabletit yms.
Ja sitten ku tippa otettiin pois, ruvettiin kokeilemaan  uudestaan tabletti versiona otettavaa supistusten estolääkettä, jota kokeiltiin jo kerran.
Mutta mun alhaisten verenpaineiden takia, sain niitä otettua yhden ja ne tipahti heti niin etten saanut toista.
No sama juttu kävi taas, paineet tippui, sain hirveät sydämmentykytykset ja olo oli huono.
Siitä eteenpäin sain sitten vain jos paineet sen sallii, noin 2 kertaa.
Muuten joka kerta hoitaja totesi, ei nyt onnistu, liian alhaiset.
Tässä välissä oli jo katottu joku päivä kohdunkaulan tilanne ja se oli pienentynyt lääkkeistä huolimatta alle 2.
Mutta levon ja päivien jälkeen se oli noussut 3 takasin, ja sain luvan kävellä sen verran että haen oman ruokani. Katsoimme tällä siis rupeaako taas supistelee.

Ekakerta ei oikein ollut kovin onnistunut, koska vissiin olin niin innoissani, että pääsen liikkelle, mutta kroppa oli erimieltä ja meinasi lähteä taju vaikka istuin ruokasalissa.  Koputin hoitajien oveen, että voisiko joku tuoda mun ruoat huoneeseen, että jalat lähtee justiinsa alta, hoitaja saattoi minut takaisin petiin.
Uskoisin, että tossa vaiheessa oli myös sillä lääkkelläkin osuutta asiaan kun olin saanut sen 3h aikaisemmin niin paineet olivat varmaan taas joku 80/50.

Supistukset olivat himmanneet sen verran (ei siis kipeitä, mutta tunsin tietenkin jotakin), niin kyselin kovasti milloin pääsisin kotia.
Torstaina 3 päivän tauon jälkeen lääkäri ultrasi ja tutki tilanteen.
Ja sanoi, että kotia vissiin haluat, johon tietenkin vastasin kyllä.
Tilanne oli pysynyt ennallaan, vaikkakin vauvan pää aivan alhaalla joka on nyt se suurin ongelma.
Eli kotia pääsisin jos en tekisi mitään, eli pakkolepoa kotonakin, ja jos tunnen edes painetta, niin jalat kattoa kohde ja kipeiden supistusten tultaessa heti sairaalaan, koska voin aueta nopeaa jo pehmeiden paikkojen vuoksi ja kun se pää on niin alhaalla että se ``poraa`` itsellensä heti tietä ulos.
Eli voi olla nopeaa pihalla sitten kun ne kipeät supistukset taas alkaa.

Kaikenlisäksi olen ollut jäätävässä räkätaudissa myös tämän kyseisen viikon.
Pää täynnä räkää, kurkkukipeä, yskin hulluna.
Posket ja hampaat kipeät. Ja ääni veks.
No eilen kävin täältä kotoapäin päivystyksessä, niin poskiontelotulehdushan täällä. Kuuri aloitettu ja toivotaan että auttaa nopeaa.
Hammas/poskikipu on vielä, mutta jos se ei lopu vkl aikana niin meen hammaslääkäriin katsomaan
mikä siellä on.

Nyt mennään päiväkerrallaan, hiljaa ja paljon leväten.
Sormet kyllä syyhyää kotona kokoajan tekemään jotakin, olisi niin paljon pihahommia, ikkunanpesua, siivoomista, koira vauvoja, vauvan vaatteidein pesua yms.

Mutta nyt yritän olla tressaamatta kodista.

Tyynelle tietty nyt ollut myös uusi tilanne, äiti ei ollut viikkoon kotona.
Hoitoon meni ensimmäisen kerran, kunnalliseen + ystävä perheeseen päiviksi kun hoitoa ei ole tarjolla, mikä oli lottovoitto!
Typy on onneksi ollut erittäin reipas ja oon yllättynyt miten hyvin hän on tilanteen ottanut.

Välillä mietin, ja oon itkenyt sitä että miksi aina minulle.
Mutta yritän uskoa siihen, että en saa enempää kuin jaksan kantaa.
Ja toivotaan, että loppuajasta tätä tenavaa saa odottaa pihalle.

Ja tietenkin noi lääkkeet, makaaminen, nyt antibioottikuuri eivät ole tehneet kovin hyvää tälle mun herkälle ibs mahalleni.

 Äitienpäivä kahvit sairaalassa.

Täältä sängyn nurkasta mukavaa kesää kaikille, nauttikaa ja eläkää hetkessä.
-Marjo

Mistähän sitä alottaisi?

Moi.

 


Ei tänne enää kerkiäkkään tulla kirjoittamaan edes kerran viikossa.

Aika juoksee edelleen, ja kokoajan kovempaa kuin minä.

Nyt on menossa rv 24+4 eli 25 raskausviikolla mennään.

Nyytti on 30cm pitkä.
Painaa tämän viikon lopussa noin 790g.
Raskaudesta on kulunut 61,4% ja jäljellä on 108 päivää.

Olo on nyt ruvennut menemään tukalaksi ja yöt on erittäin levottomia ja katkonaisia.
Tällä viikolla ne on oikeastaan mennyt ihan päin persettä.
Kiitos levottomien jalkojen.
Niihin ei sitte auta taaskaan mikään! Ja voin kertoa kun sua väsyttää, ja haluat nukkua mutta sun jalat elää omaa elämää niin kyllä siinä tuntuu että tulee hulluksi. Siihen ei auta kylmä, ei kuuma, ei hieronta, ei rohdot, ei panadoli, ei kalsium, ei magnesium, ei tukisukat yms.
Seuraavaksi yritän löytää jonku sopivan lisäraudan testiin josko nämä jalat johtuisi hb:stä ja olemattomista varastoita. Ja semmoinen rautalisä josta ei maha suutu.
Sitten rakas esikoinen herää 6-9 aikaa ja sä tajuat, että oot nukkunut ehkä max. 3 tuntia. Ja sitten tyttö päätti viikko sitten että päikkäreitä ei taas vaihteeksi nukuta!
Sumussa on menty tämä viikko, ja pahenee vaan. (Toivon, että jostain löydän avun näihin jalkoihin)!

Sitten kun minullahan on se palleatyrä ja refluksikin, niin saan semmoisia ``kipukohtauksia`` etten pysty silloin muutakuin makaamaan kunnes kipu lähtee pois.
Nyt sitten tutkittiin vähän sitä johtuuko se noista edellä mainituista vai kenties olisiko sappikohtauksia.
Näillä näkymin johtuu näistä jo mitä minulla on, mutta tilannetta seurataan ja jos rupeaa tulemaan vaan lisää niin sitte uudestaan tutkimuksiin.

Tänään kun on rv 24+4 on tasan se ajankohta, kun esikoisesta tulin kovin kipeäksi, ja supistukset eivät meinanneet loppua. Sitten irtosi limatulppa, se oli oikeasti kunnon tulppa ja lähdettiin synnärille näytille.
Siellä jouduttiin odottaa useampi tunti, ja muistaakseni kivut jo vähän hellittikin siinä vaiheessa.
Mutta kokeita tehtiin ja joku testi näytti positiivista eli synnytys oli käynnistynyt.
Meidän onneksi ei paikat ruvennut aukeamaa, joten himmattiin vain niin sanotusti tahtia ja olihan se aika vaivalloista loppuaika kun supistuksia tuli kovasti ihan pienestäkin liikkeestä.
Saikulle silti en päässyt kokonaan, josta olen oikeastaan jopa erittäin katkera, koska oli minulla kunnon syy päästä saikulle. No ei siitä sen enempää, näin esikoisesta.

Tästä raskaudesta supistuksia on myös ruvennyt tulee enemmissä määrin ja joutuu oikein pysähtyä ja hengittää kun niin kovasti sattuu.
Välillä kyllä onneksi ei tunnu missään.
Vauva liikkuu tosi paljon, eli ihan samanlainen duracell sieltä on tulossa.
Välillä mietin voiko vauva liikkua liikaa, kun suurin osa miettii kun vauva ei liiku?

Vauva on jo sen verran iso että istuessa ei meinaa löytää hyvää asentoa, hengästyn jopa puhumisesta ja täytyn nopeaa.
Ja niin joo ikinä multa ei ole tullut verta nenästä, niin tästä raskaudesta mun nenä suihkuaa verta harva se päivä!

Tänään kyllä oon ollut reipas!
Vissiin kun sain koomata aamulla sängyssä vähän pidempään kun mies oli kotona ja hoitaa kyllä yleensä aamut kun tykkää nousta aikaisin. Niin virtaa ollut erilailla kyllä tänään.
Oon siivonnut koko talon (melkein ainakin) ja sitten käytiin pyörälenkillä ja tyttö oli minun kyydissä pyöräkärryssä. Saa nähdä kolottaako paikkoja yöllä enemmän vai vähemmän, mutta teki mielelle hyvää.

Typy muuten sai tällä viikolla myös oman ensimmäisen potku pyöränsä, tosi nopeaa oppi! Eikä edes hermo mennyt! Merkki on Frog bikes, ja on kyllä yli söpö ja kestää vamasti useammallaki lapsella.

 

Ainut mitä pelkään tällähetkellä on se kun jos joudun valvomaan, niin tulee tressi, maha reagoi tressiin.
Sitte tuun kipeäksi, ympyrä sulketuu.
Nukkuminen olisi tässä vaiheessa vielä tosi tärkeää!

Pääsiäisestä sen verran että tyttö oli ensimmäistä kertaa virpomassa.
Ainut mikä tässä harmitti oli se, että tytöllä on maitoallergia ja kaikki tai 99% hänen palkastaan oli suklaata.
Se harmitti minua niin kovasti, että päästin itkun.
Tästä piti kirjoittaa jo ajat sitten, muttakun tämä kirjoittaminen on niin jäänyt.
Mutta tosiaan sitä mietin, että voiko siinä virpomisen jälkeen ilmoittaa, että lapselle ei käy maitotuotteet vai pitääkö tyytyä palkkaan mihin kuitenkaan ei saa koskea?
Kyllähän tyttöä harmitti ku kaikki ne suklaamunat jäi avaamatta.
No onneksi olin ostanut jemmaan juuri tätä varten jo vaihtokarkkeja, mutta silti harmitti.

Oikein aurinkoista ja mukavaa loppu vkl kaikille!

-Marjo

Rv 21-22, sieltä ne kivut ja oireet pikkuhiljaa saapuu taas.

 

Moi!

Yksi viikko kerkesi mennä välistä, ennen kuin tänne oon kerinnyt tulla kirjoittamaan.
Eli nyt mennään rv 22+0 ja 23 raskausviikko menossa. Mun raskausviikkohan vaihtuu aina tiistaina.
Ja eli postaus puuttuu nyt sitte rv 21+0 viikolta, kun oon ajatellut että joka viikko tänne postauksen teen, mutta ollut kyllä niin väsyksissä, flunssaa, allergiaa, kipuja ja yksi uhmainen tyttö.
Mutta kirjoitetaan nyt senkin edestä jos muistan kaikkea.

Tällä hetkellä oon kaksoissiskoni luona Tampereella kylässä ja tietty typy on mukana.
Sisko on normaalisti töissä, ja me täällä eletään ``normaalia`` arkea ja vähä käydään pyörimässä kaupungilla yms. jos jaksaa.

Mä en edes oikeastaan muista enää tarkkaa mitä tapahtui viikko sitten kun oli rv 21.
Mutta sen muistan, että kyläiltiin paljon jopa kolmena päivänä putkeen. Vissiin yritän täyttää kiintiöitä ennen kuin tulee se kohta etten enää pysty lähtemään minnekkään jos ees tulee.
Sitä ennen sairasteltiin, ja olin tosiaan erittäin väsynyt, ja päivät meni siinä, että yritti selviytyä iltaan touhukkaan lapsen kanssa.

Rakenneultra

NIIN JOO!
Se tärkein, käytiiin rakenneultrassa keskiviikkona 21.3. Silloin oli rv 21+1 menossa.
Kaikki oli juuri niin kuin pitääkin, ja erittäin vilkas Nyytti siellä hyöri menemään.

Istukka on ollut minulla alunperin etuseinämässä, mutta nyt se oli kuulemma siirtynyt taakse, aika paljon mielestäni ja tämän haluan vielä varmistaa perus neuvolakäynnillä jos th ultraa.

Saatiin sen verrran heikko ``lupaus`` sukupuolesta, että en halua sitä vielä täällä julkistaa.
Kun Nyytti tosiaan pyöri ja hyöri niin kovasti, että ei saatu selvää kuvaa haaravälistä josta olisi heti tulkinnut sukupuolen tai että sitä olisi pystynyt edes vähän varmemmin tulkitsemaan, niin ultraajakin sanoi että ``veikkaisi`` ........
Eli pidän teitä vielä jännityksessä.

Oireet

Nyt sitte päästään näihin oireisiin mitkä ovat saapuneet.
No ensiksi refluksi/palleatyrä on nyt siinä pisteessä, että saan niin kovia kipukohtauksia etten pysty kuin makamaan niin kauan, että se menee ohi.
Tätä nyt on jatkunut useamman päivän, ja olo käynyt tukalaksi.

Vaikka esikoisestakin minulla oli tosi paljon kovia harjoitussupistuksia, niin tänne Tampereelle tultaessa automatka oli ihan tuskaa kun paino mahaa, närästi, otti ruokatorveen. Kaiken kukkuraksi kun istun niin keskeltä mahaa rupeaa nykimään niin kovaa semmoisia repäisykipuja, että oikeasti säikähdin. Niitä tuli monta kertaa peräkannaa, ja hetku jotain oltaisiin revitty irti.
No mietin onko se nyt vain minut ärtynyt suoleni joka ollut nyt taas oikukas ja kipeä, vai onko se nyt sitte vauva ja kohtu mikä siellä kasvaa.
Tiedäppä tuota, mutta nyt ne vähä onneksi laantuneet.

Olen huudellut, että ihana kun tästä raskaudesta pystyy liikkumaan yms. normaalisti ja eikä tunnu missään. Kunnes käytiin kävelemässä, niin nyt sitte kesken matkan niin kovia supistuksia, että jouduin pysähtymään ja puuskuttamaan. Toivotaan, että nämä ei tästä pahene eikä käy samaten kuin typyn aikana, että limatulppa irtoaa jo rv 25 ja synnytys käynnistyy.
Ja sisälle kun tultiin niin reidet ovat olleet sen jälkeen tulessa ja särkee.
Mulla muutenkin aina reisissä tuntunut eniten supistukset, jopa ihan siellä loppumetreilläkin alkoi niillä.

Ja ihanat levottomat jalat ovat palanneet!
Voin kertoa, tämä oli edellisen raskauden yksi kauheimmista oireista! Niiltä muuten ei nukuta, eikä niihin mikään auttanut.

Vauva potkii paljon ja liikkeet yms. näkyy jo erittäin selvästi mahanpäältä.
Nyytti on eniten hereillä illasta klo. 22 jälkeen ja aamusta ku herään.




Nyytti

55% raskaudesta kulunut.
Nyytti on jo 27 cm pitkä, ihmekös jo tuntuu!
Painaa noin 550g tämän viikon lopussa.
Kuulee jo ääniä kehon sisä-ja ulkopuolelta.

Matkapahoinvointi lapsella

Meidän typylle muuten tullut semmoinen ihana vaiva takaisin, kuin matkapahoinvointi.
Nyt testissä oli kaverilta lainatut pahoinvointirannekkeet, eikä välttis ollenkaan turhakapistus.
Tosi pienestä jouduttiin jo laittaa istuin menosuuntaan päin, koska hänelle tuli huono olo, oksenti eikä muutenkaan viihtynyt toistepäin.
Isompana oksenti pitemmillä matkoilla ja ``maitoa`` meidän tapauksessa kauramaitoa ei saanu antaa tippaakaan lähellä ajoreissua ja syömisestäkin mieluiten pitää olla kulunut jo päälle tunti.
Sitten vähänaikaa meni hyvin ettei oksentanut, kunnes tosiaan Vuokatin reissulla saatiin taas huomata, että on huono olo ja kotimatkalla oksennettiin urakalla.
Ja merkki meillä on se, että tyttö sanoo hikka. Eli silloin nousee suuhun jo!
Harmittaa ku noin pienet eivät osaa kertoa, että nyt se tulee. Vaan loppuunasti ollaan hiljaa, ja loppuakohden juostaisiin jo karkuun jos päästäisiin.
Noh, olevinaan rannekkeista oli jotain apua, tai sattumaan.
Mutta ihmekös toi, että on herkkävatsainen kun minulla ja miehellä molemmilla on ollut pienenä ja jokseenkin vieläkin matkapahoinvointia.
Pitää katsoa miten kotimatka menee.

Aurinkoista päivää ja oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

-Marjo

PUOLIVÄLI ylitetty!😍

Hurjaa!

Nyt on rv 20+5, ja raskaudesta on jäljellä 19 viikkoa.

Siis aivan käsittämätöntä, että oikeasti puolet on nyt mentynä!
Nyytti kasvaa nyt kovaa vauhtia, noin 60g viikossa.

Rakenneultra on ensi viikon keskiviikkona rv 21+1.
Siihenkään ei ole enää montaa päivää.

RU on nyt ruvennut jännittää kovasti.
Ei pelkästään sen takia, että jännitän kumpi siellä on vaan, että ilmeneekö siellä jotain häikkää. Toivotaan, että kaikki on hyvin ja että sen tiedon lisäksi näemme sukupuolen.

Nyt on tullut niin tyttö fiilis kyllä!
Kaikkihan sanoo, että ihan sama kumpi sukupuoli kunhan lapsi on terve, siis tietenkin se on näin.
Mutta toisaalta poika olisi kiva vuorostaan, mutta olisihan se kaksi tyttöäkin aika ihanaa.
No kauaa ei tarvi enää arvuutella. Kohta se selviää, jos selviää.

Aloitin tämän kirjoittamisen jo viime viikon keskiviikkona, mutta tuli muutama muuttuja.
Mm. Tyynelle nousi ihan puskista 40 asteen kuume, ja rupesi oksentamaan.

Mietinkin jo kun tulimme ystäväni luota, että mikä ihme nyt on tapahtunut kun typy nukahti ensimmäistä kertaa lattialle, tai ylipäätänsä nukahti ilman, että hänet täytyi nukuttamalla nukuttaa.

Kun hän heräsi, menimme mummolaan, sielläkin hän jatkaa makoilu lattialla ja on vaisu.
Minä, mummo ja pappa kaikki sanoimme, että nyt ei oo tyttö normaali.

No siitä hän nousee ylös, sanoo että äiti hikka joka meillä meinaa oksennusta ku rupeaa nousemaan ylöspäin, no mitataan kuume ja se on noin 39,5 astetta ja kohta tuleekin oksennus, mikä kyllä jäi ainoaksi kerraksi.

Luulen, että kun kuume nousi niin nopeaa niin se sai tytön voimaan pahoin ja oksentamaan, vaikka olin varma, että nyt se mahatauti on meillä.
No eipä oksentanut enempää, ja oireet rupesi viittamaan influenssaan.

Mä pelkään influenssaa ku ruttoa tytön infektioastman takia.
No saatiin ilman lääkärillä käyntiä tytölle viruslääke.
Aloitettiin se 48 h sisällä ensioireista, muuten ei olisi enää järkeä ollut sitä aloittaa.
No meidän onneksi tyttö palautui nopeaa, ja on entisensä!
Iloinen, erittäin vilkas, ikiliikkuja! Ei tainu meille tulla influenssaa ainakaan tytölle, mutta minä ja mies täällä ollaan köhitty myös siitä lähtien, nenät vuotaa, yskittää ja kurkku erittäin kipeä.
Pääasia, että tyttö säästyi, sillä nyt en olisi jaksanut mitään sairaala keikkaa.

En tiedä onko tämä nyt flunssan syy,  vai raskauden, mutta olen aivan loppu.
Siis oikeasti! Mies on paljon töissä, nytkin koko vkl melkein kokonaan ja viikolla normi palkkatyö ja kävi hki:ssä 3 päivän reissulla siinä samassa.
Ja minä hajoan täällä kotona ku ei oo ollut omaa aikaa hetkeen.
No en valita sillee, muutaku vähäse sen verran, että oikeasti jokainen tarvii edes sen tunnin viikosta omaa aikaa. On se sitten kaupassa käynti, lenkki yms.
Mä en muista milloin mulla on sitä ollut ja tämä raskaus on saanut nyt vähä mut väsähtämään ja tarttisin nyt happihyppelyn niinsanotusti.

Raskausoireita:

Erittäin kova väsymys
Alhaiset verenpaineet
Hb alhainen ja varastot ( jokseenkin nousussa)
Levottomat jalat tulevat taas. TÄMÄ VAIVA ON KAMALIN! Kärsin koko raskauden esikoisella tästä.
Närästää hulluna, lääkkeistä huolimatta.
Nälkä, nälkä, nälkä ja en tiedä mitä söisin, jotan syön kaikkea kiellettyä ja ibs kiittää!
Ummetus

Mutta ihaninta on se, että voin paremmin oikeastaan ku esikoisesta.
Kävely lenkit eivät tunnu missään, yms. muut nostelut ja painot.
Hb on nousussa ja esikoiselta söin tässä vaiheessa jo lisä rautaa (kiitän tästä Fitlineä).
Neuvola tätikin kysyi, että mitä vitamiineja söitkään ku nämä näin on nyt nousussa itsestään huimasta laskusta huolimatta!
Olo kaikinpuolin muuten ok, paitsi tämä väsymys häiritsee eniten.
Toivotaan, että se menee ohi niin jaksaa säätää ton taaperon kanssa päivät pitkät.

Seuraava postaus tulee pian, koska ti on jo rv 21. ja sitten ehkä ke paljastetaan sukupuoli! Niin jännää!

Sain muuten BabyBoxin, oli ihana.
Nämä ``vauvalahjat`` ovat ihania!
Ne jotenkin valmistavat tulevaan henkisestikin, että kyllä tässä nyt oikeasti raskaana ollaan.

Kyllä se siitä kasvaa! Nyt kyllä jo huomaa kun on toi palleatyräkin, että on vaikeampi hengittää.

Ja tästä se vasta vaikeneekin loppuakohde.

Ps. Tässä tämmöinen pikku välipala vinkki! Vanha juttu jo mutta siis

Banaani letut, mutta lisäsin sinne tuoretta baby pinaattia. 

Voin kertoa että oli tosi hyvää.

1 Banaani

2 Munaa

Kaurahiutaleita

Baby pinaattia

sekoita ja paista. nam nam.

-Marjo

19+0  pesänrakennus ja pääkivun syy.

 

Ensiksi kerron teille mistä pääkipuni johtui.
Kehtaan myöntää, että minäkin olen vain ihminen joka erehtyy/ kämmää.

Elikkäs minähän syön nyt Omeprazolia refluksiin ja palleatyrään sekä tietenkin nyt raskausaikana monen vaivoiksi tulee ihan perus närästys.

Ennen raskautta söin Somackia 40 mg joka aamu, se vaihdettiin sitten Omeprazoliin kun tulin raskaaksi ja aloitettiin 20 mg:llä.
No pian se nostettiin ja otin 2x20 mg, ja sitten vaihtui paketti missä oli jo se 40 mg, tässä tuli kämmi.
Menin vanhasta muistista ja oon ottanut kuukaudenpäivät 2x40mg.

Tämän tajusin reissussa kun olimme Vuokatissa vkl koiranäyttelyissä ja unohdin lääkkeet kotiin, ja jouduin käydä hakee apteekista lisää ja kun farmaseutti kysyi otatko 20 mg vai 40 mg ja vastasin, että 20 mg niin syön ne ensiksi pois.
Mökillä kun otin lääkkeen tuli yhtäkkiä tunne, että hetkonen, mä kyllä oon ottanu kotonaki 2 tablettia, mutta se on kyllä 40 mg.
Tomi soitti isällensä joka hoiti koiraa meillä ja hän varmisti lääkekaapista että kyllä, se on 40 mg.

Tästä sain hirveän tressin, olenko tehnyt vauvalle jotain.
Onko hänellä nyt kehityshäiriö yms.
Iski paniikki.
Olen huono äiti.


Onneksi ystäväni on farmaseutti ja sai minut vähä huokaisemaan, että ei nyt niin paha tilanne ole, ja viestiä laitoin neuvolaan ja päääsin ylimääräiselle käynnille joka oli eilen.
Katsottiin ultralla, että kaikki näyttäisi olevan hyvin ja lapsi on kehittynyt ja kasvanut normaalisti. Edelleen vilkas oli.

Mutta tosiaan tuoteselosteessakin lukee, että saattaa tulla pääkipua, saati jos vetää tupla annosta.
No nyt otan taas 40 mg ja pääkipu poissa.
Jokseenkin kyllä närästää enemmän, mutta eiköhän se tästä tasoitu.

Pitää olla tarkkana!


Nyt on tullut jo vähän pesänrakennusviettiä.
Järjestelin kaappeja jotta saisin nyytin vaatteille tyhjän lipaston, ettei tarvitsisi ostaa uutta.
Eikä se kyllä tänne minnekkään edes mahtuisi.

No pinnasänky on ollut tytön huoneesta jo niin kauan valmiina, yhdessä välissä yritin myydä sen edestä pois, mutta nyt se odottaa siinä uutta tuhisijaa.
Pinnasängyn siirrämme sitten lähempänä h-hetkeä meidän huoneeseen, ja lipaston laitoin tytön huoneeseen jossa on tilaa kun otin ikean ``ihanan``  teltan pois ja kun tytön sänky on meidän huoneessa.
Hänhän nukkuu osittain vielä meidän sängyssä.
Pääsääntöisesti nukahtaa aina vain meidän viereen, josta nostamme omaan sänkyyn joka on meidän sängyssä kiinni. Eli perhepeti meilläkin.
Ja emme aijo tästä tressiä ottaa, meitä nukkuu sitten 4 samassa huoneessa, ja jos vauva valvottaa niin Tomi ja Tyyne saavat mennä vierashuoneeseen nukkumaan kahdestaan.

Samalla kun järjestelin lasten huonetta, niin tein tilaa ikean leikkikeittiölle jonka Tomi osti Tyynelle käytettynä työkaveriltaan. Kun typy heräsi päikkäreiltä ja näki yllätyksen oli ilme mykistynyt.
Nyt ei muuta leikitäkkään kun vain kokkailu leikkejä.

 

Vähän yleisestä voinnista vielä. Vaivoina tosiaan närästys mikä nyt paheni kun sekoilin lääkkeiden kanssa, sitten maha ollut ummella, kahdesta syystä. Raskaana oleville naisilla ruansulatus heikkenee ja tulee ummetusta helposti ja mulla johtuu myös siitä, että syön välillä mitä sattuu ja sitte joko ummettaa/päinvastoin.
Ennen raskautta oon jo käyttänyt Visibliniä, ja käytän edelleen, tarvittaessa otan Pegorionia.

Olen ollut taas erittäin väsynyt vkl reissaamisen tiimoilta, oli raskas reissu ja 5h ajo suuntaan ja toiseen oli raskasta myös tytölle jolla on matkapahoinvointia, ei säästytty siltä tälläkään reissulla. Uhma vaan pahenee tytöllä, tänään ollut kunnon tahtojen taistopäivä.





Joten nyt tänään sen teimme, tytölle laitettii päiväkoti hakemusta menemään, edes sen 20h/viikko.
Jännää. Saapa siellä uusia kavereita, sosiaallistuu, vuorovaikutustaitoja yms.

Vaikkakin typy on erittäin ujo, ja vieraskorea kaikkialla muualla kuin kotona.

Näistä ehkä kirjoitan taas ensi kerralla lisää.

Olisi taas niin paljon juttuja kerrottavana, mutta näistä tulee muuten liian pitkiä kertomuksia.

Olisi kiva saada joskus kommentteja teiltä ketkä luette minun sepustuksia.


-Marjo

Rv 18+0 ja esikoisen uhma.

Viikot ne vierii nopeasti.
Eilen tuli taas viikko lisää ja tosiaan nyt jo mennään rv 18+0 eli raskausviikko 19 menossa.
153 päivää jäljellä, en oikein tiedä onko se paljon vai vähän, mutta jos tää vauhti pysyy näin lujana niin tuntuu että synnytän jo pian.

Kohta siis tosiaan puolet matkasta mentynä.
Kovasti odotetaan rakenneultraa, minä lasken melkein päiviä.
Monesti vauvoilla on ``työnimi``, tätä olen ruvennut kutsumaan Nyytiksi.
Nyytti on noin 20 cm pitkä, painaa tämän viikon lopussa noin 220g, maitohampaat on jo kehittyneet.

Ädillä hiukset ja kynnet saattavat reagoida positiivisesti aineenvaihdunnan nopeutumiseen ja kehon verimäärän kasvuun ja minusta kyllä tuntuu, että hiukset ovat paksuuntuneet entisestään, eivätkä enää niin rasvotu.

Kovasti olen kärsinyt siitä pääkivusta josta täälläkin olen höpötellyt.
Tk:ssa kävin hoitajan vastaanotolla viimeviikon perjantaina, koska tosiaan pääkipua ollut päälle 1kk:n yhtäjaksoisesti ja nyt sitten tunsin painetta poskissa ja ylähampaita särki.
Olin varma että minulla oli poskinotelotulehdus, no eipä ollut.
Mutta syy pääkipuuni on ehkä ollut tietty hormoonimuutokset, näin oli myös esikoisen aikana, mutta
myös se että minulla on edelleen alhaiset verenpaineet, hemoglobiini ja verivarastot eivät ole päätähuimaavat.
Niin voi olla, että aivoni eivät ole vaan saaneet happea tarpeeksi.
Ja tietty niskajumit mitkä ovat vaivanneet minua aina.
No vkl:n jäljiltä pääkipu katosi, toivottavasti pysyvästi, ja muuta apua en osaa keksiä saaneeni kuin että kävin hiihtämässä, ja hb on nousussa.

Mahaa on turha enää peitellä, se on tullut jäädäkseen.
Potkuja jo tunnen, ja ne jopa melkein jo erottuu selvästi.
Vaikka istukka onkin edessä ja hieman oikealla, mutta ne potkut näänkin vasemmalla puolella.
Hassua.

Oli hyvä tämä TO DO lista jonka löysin netistä.

Meidän Perhe &Vauva sivun kuva.

Sitten pääsemme sellaiseen aiheeseen kuin uhmaikä.
Tytön 1-vuotis neuvolassa jo neuvolatäti kysyi että onko jo uhmaa, vastasin kyllä.
Ja th ei sitä ihmetellyt sillä hänkin on huomannut että meidän tyttö omaa erittäin suuren temperamentin, voimkastahtoisuuden ja mitä näitänyt on.

Tyttö siis tosiaan on nyt 2 vuotta ja 3kk vanha.

Ja tietenkin kun me ollaan kaksin joka ikinen päivä, paitsi vkl (jos mies ei ole silloin toisessa työssään) niin pääsääntöisesti kaksin.

Niin totta kai minä olen se jota hän koettelee, ja ei usko, huutaa, itkee, kitisee, ja kun suuttuu silloin lentää tavarat ja tulee jopa pätkäisemään ohimennen.

Välillä on vaikea purra huulta ja pitää naama normilukemilla ilman, että minulla menisi hermo siihen käytökseen, totta puhuen, täällä otetaan useasti yhteen.

Mutta lopuksi tämä rakas pieni palleroinen huomaa virheensä, harmitukseni ja jos asiasta hänelle sanon ja selitän, että äitiä nyt kyllä harmittaa niin tyttö tulee ja sanoo että Tyyne haluaa pyytää anteeksi, vaihdamme pusut, halaamme ja jatkamme touhuamista, mitä se sillä hetkellä ikinä olikaan.

Uhma on haastavaa varsinkin erittäin vilkkaalla lapsella, joka ei suostu nukkumaan päikkäreitäkään vaikka niitä selvästi tarvitsisikin.

Mutta sitten on tämä toinen puoli asiasta mistä olen äärettömän onnellinen.

Minun vähän päälle 2v tyttöni osaa pyytää anteeksi, ja äänestä huomaan, että hän oikeasti tarkoittaa sitä, ainakin sen pienenhetken kun muistaa sen. Hän myös on muutamia kertoja rääpinyt serkkupoikaansa, ja tästäkin hänen kanssaan ollaan kovasti keskusteltu ja mielestäni asia on hoidossa, kun hän itse jo tuumaa että ei saa rääpiä.

Vaikka voimat on välillä oikeasti tosi koetuksella kun on raskaana, väsynyt ja uhmainen taapero joka on sitten sen kokopäivän hereillä ja ei  sitten ole hetkeäkään rauhassa (oikeasti), niin en vaihtaisi päivääkään. Vielä lisäksi nämä ovat vaivani tähän päälle.

Ps. Edelleen vaikea kieltäytyä kaikesta kielletystä ruasta koskien IBS:sää. Mahani ei ole ollut kovin hyvässä kunnossa ja huono oloa ja heikotusta on harvasenpäivä.

Ja tsemppiä kaikille raskaana oleville ja uhmaikäisten lasten kanssa kotona oleville äideille/isille.

Marjo

17+0 Raskausviikko 18

42,5% raskaudesta on kulunut. En kyllä tätä oikeasti laske, mutta onneksi on keksitty kaikki nämä ihanat raskaussovellukset jotka kertovat tarkkaan missä mennään.
Mulla mm. löytyy kännykästä  Vau.vi odotus, Odotukseni ja Preglife joka on suosikkini.

Vauva on noin vajaa 20 cm pitkä päästä jalkoihin ja painaa tämän viikon lopussa noin 160g.

Uudelleen synnyttäjät voivat tuntea jo liikkeitä, ja kyllä täällä niitä on tunnettu jo viikolta 15 lähtien.
Vaikka istukka on taas edessä (joka voi tietyssä tapauksessa heikentää liikkeiden tuntemista), mutta olen ilokseni saanut tuntea sitä pientä hentoa sivelyä ja outoja tuntemuksia mahassa, mitkä eivät nyt ole johtuneet siitä että siellä olisi vain ilmaa.

Ensimmäinen neuvolalääkäri oli viime viikolla.
Kaikki oli hyvin, ja ultrattiinkin vielä varmistaaksemme istukan paikan kun ei sydämen lyönneistä saatu hirveän hyvin selvää ja syyhän oli siinä istukan paikassa joka on tosiaan ``etinen`` ja hiukan oikella puolella.

Näin myös oli esikoisesta, mutta onneksi hieman ennen laskettua istukka nousi sen verran, että sain luvan synnyttää alateitse.

Huono olo edelleen pysynyt poissa, mutta vaivoikseni on tullut päänsärky, joka on kokoajan.
Aamulla herätessä, ja joka päivä sama kaava.
Hierojallakin kävin, olihan ne niskat ja varsinkin tuolta pääkallon takaa erittäin kipeät ja jumissa, mutta ei sitä autuutta kestänyt kuin päivän ja taas se särky sieltä alkoi.
Yritän vain syödä mahdollisimman vähän särkylääkkeitä joten niitä en ole vetänyt muutakuin ihan kun on ollut pakko, tai toisinsanoen olen yrittänyt vain kestää kivun.

Verenpaineet huitelee edelleen alhaisina ja hemoglobiini laskee ja kohta aloitetaan rautalisä.
Hb oli ekassa neuvolassa noin 150, ja nyt se on jo tippunut noin 117, ja 110 taitaa olla se niin sanottu ``anemiaraja``. Onneksi ei enää kauheasti pyörrytä.

Seuraavaksi jännitetään sitten rakenneultraa joka on noin kk päästä.
Tottakai jännittää kun siellä tutkitaan tarkasti vauvan aivot, selkäranka, raajat ja sisäelimet mm. mutta toivotaan että kaikki on hyvin.
Samate kuin esikoisesta niin nytkin haluamme tietää kumpi sieltä on tulossa.
Erittäin vaikea arvuutella kumpi se olisi.

Netistä löytyy paljon ``leikkimielisiä`` testejä, joita olen tehnyt ja aikalailla 50/50 on menneet tulokset.

Poika olisi toisaalta kiva, kun sitte olisi molemmat, mutta toisaalta olisihan se söpöä kun olisi kaksi tyttöä. No pian sen näkee, jos näkee.




-Marjo

Huomenna 15+0 ja raskausajan ruokavalio.

Ajattelin nyt kirjoittaa aika monelle raskaana olevalle läheisestä aiheesta, mutta semmoisesta aiheesta mikä on itselleni erittäin haastava ja varsinkin nyt raskausaikana.

Nimittäin odottavan äidin ruokavalio ja sellaisen äidin jolla on nämä vaivat mitkä minulla on.

Minä ensinnäkin rakastan ruokaa, hajuineen, makuineen, makuelämyksineen.

Rakastan kokkiohjelmia, ja varsinkin ulkomaalaisia ja saan niistä innotteita ruanlaitossa ja tykkäisin kokeilla uusia juttuja.

Ainut mutta on nyt se, että tuntuu etten  minä mitään pysty enää syömään.

Joo kyllä sitä näpsittyä tulee, niinkuin mm. tänään, eilen, toissapäivän jne.

Tekee mieli makeaa, suolaista, herkkuja, kaikkea mitä minun ei oikeasti kannattaisi syödä.

Taas söin, ja mitä siitä sain?! No sen, että nukutan tyttöä päikkäreille, vatsaani kipristää kovasti, vääntää ja juoksen vessaa. Siellä meneekin tovi.

Huono olo, sattuu, heikottaa, närästää, polttaa, en pysty kuin maata.
Tätä on minun arkipäivä, tappelen itseni kanssa otanko vai enkö ota, ja kestänkö seurakset jos nyt kuitenkin tämän kerran otan.

Ja näin raskaana ollessa voin kertoa, että nämä mielihalut tekevät minut hulluksi!

Salmiakkia, jotain tulista pizzaa, yms. olisin taivaissa!

Eli kannattiko syödä mitä ei olisi saanut, no ei kannattanut!
Mutta se ei vaan ole ikävä kyllä niin yksinkertaista!

Kyllähän se nyt ärsyttää, olisihan se ihana lähteä syömään vaikka johonkin ravintolaan.
Vetää joku burgeri, pihvineen päivineen ja siihen kylkeen joku ihana dippi ja ranskalaisia ja kylmä cola.
Joo todellaki haaveilen vain!

Leivoin eilen illalla gluteenittoman ja maidottoman mokkaruudun, ihan hyvältä se maistui, mutta seki rupesi närästämään, mutta pakko oli saada jotain makeaa!

Nyt oonki sitte joutunut tuplata jo närästyslääkkeen taas 40mg:n päivässä.

Siskoni kanssa oli taannoin puhetta, että Suomessa aivan liian vähän vielä ymmärretään tämän ``oireyhtymän`` päälle.

Pitäisi olla jo 2018-vuonna sellaisia ravintoloita joissa ei tarvitsisi miettiä saankohan minä täältä jotain syötävää.

Jos asuisin isommassa kaupungissa, ja olisin kokki, tarttuisin tähän korttiin ja perustaisin semmoisen ravintolan joka on mm. fodmap-rajoitteisille.


Mutta viime viikolla tein löydön kaupasta, nimittäin lisäproteiinin, ja vielä semmoisen joka on gluteeniton ja maidoton!

Kyseessä on OATLAWS Power oats pro- täysjyväkaurajauhe joka sisältää pakastekuivattua mustikkaa.
Tätä nyt aattelin ottaa lisäksi minun ``terveellistä`` ruokavaliota ja jos saisin siitä vähän lisää proteiinia mun erittäin tylsään ruokavalioon.

Tuotteessa ei ole lisättyä sokeria, sisältää niitä luontaisesti.
Sekä erittäin korkea proteiinipitoisuus.















Ensiksi laitan kuvaa mitä en saisi syödä, ja kuvat on otettu kirjasta jonka nimi on SUPERHYVÄÄ SUOLISTOLLE jonka on kirjoittanut Leena Putkonen.

Erittäin hyvä kirja!

 

Aattelin kertoa mistä mun päivän ruokavalio yleensä koostuu.

Aamupala: Aamupuuro, johon nyt olen lisännyt tätä protskujauhetta, marjoja, keittoa yms.

Päivällinen: Lämmin ruoka, en syö punaista lihaa joten yleensä kanaa ja riisiä, ehkä uuniin on mennyt joku porkkana, papusekoitus kratiini. Juomaksi aina vettä.

Välipala: Kauraleipää voilla, tai munakas (muna ja kalkkuna leikettä), mandariiniä, rypäleitä, kaurajugurtti, banaanilätty (siis jotku näistä).

Lounas: Lämmin ruoka, joko samaa kuin päivällä, tai esim perunaa ja kalaa. (Monesti itse hyppään tämän yli ja tyttö syö vain lämpimän ruan ja mä syön mitä sattuu.

Välipala: Samat kuin edellisessä välipala kohdassa.

Iltapala: Puuro, tai kauraleipää ja sopivat lisukkeet.

Iltajuomaksi visiblin, mitä herkkua!

Ja näitten välissä tulee näpsittyä mitä milloinki, mutta suurinta herkkua oli riisikakut voilla+ kurkku. Mutta näköjään kurkkukin on nyt ehdoton ei.

Välillä herkuttelen kaakaolla, joka on pääosin vettä, kaakaota, kauramaitoa/riisimaitoa,

Vitskut joita käytän on tosiaan fitlinen optimaalisettiä, Basic, Activise joista saan tärkeän foolihaponkin ja lisäksi d-vitamiini ja kalkkilisä.  Ja välillä maitohappobakteerit.

-Marjo

15 raskausviikko ja diy juttuja johon oon hurahtanut.

Aattelin nyt ottaa itseäni niskata kiinni ja kirjoittaa tänne vähä useammin.
Kirjoittaa kyllä tahtoisin vaikka joka päivä, mutta ei vaan aina kerkiä, kun jaloissa pyörii taapero joka varmasti on valmis auttamaan äitiä tekstin luomisessa.

Nyt tosiaan on rv 14+0 eli 15 raskauviikko.
Raskaudesta on takana 35,0%, hurjaa ku aika menee nopeaa. Ei enää kauaa kun on puoliväli.
Olo on ollut ihan hyvä, paitsi verenpaineet on nyt olleet aika alhaiset (kotona mitattuna 101/61, ja eilen pyörytti ja heikotti ihan kokoajan ja tuntui että jalat lähtee alta justiinsa.

Aattelin kertoa ja laittaa kuvia mihin oon hurahtanut.
Nimittäin helmiin ja hahmoihin jotka on valmistettu elintarvikesilikonista.

Näistä siis olen valmistanut mm;
tuttinauhoja, avainnauhoja, avaimenperiä, imetyskoruja, lastenkoruja ja puruleluja.
Ja ihan harrastusmielessä!

Aina olen tykännyt tehdä kaikkea käsillä. Remontitkin kuten tapetointi, maalaus yms. on jo lapsuudesta asti hoidettu itse, tai meillä perheen naiset ovat hoitaneet nämä hommat yleensä.

Mikä sen ihanampaa kuin nähdä oman käden jäljen.
Siksi minusta varmaan tulikin leipuri-kondiittori.
Ainut mikä vähä hämää tätä tekemisen iloa, on se että kaikki pitää saada valmiiksi HETI!

Ja aina on monta rautaa tulessa.

Sain joululahjaksi äidiltä ja isältä ompelukoneen, sen jälkeen ku olin tapellut äitini vanhan ompelukoneen kanssa iät ja ajat ja manannu sen alimpaan......

Viimeksi olin ommellut tai oikeastaan valmistanut kunnolla mitään ompelukoneella varmaan ylä-asteella, eli ei oikein meinaa muistaa siitä mitään.
Mutta vauvalle olisi housut tulossa, ja ne jopa näyttää housuilta.

Sitten olen alottanut virkkaamaan mattoa.
Ja sen voin myöntää, tässä olen surkea!
Purkanut olen varmaan sen aloituksen jo 10 kertaa, ei siitä vaan tule mitään.
Ja äitinikään ei osaa opettaa kun on vasenkätinen ja minä oikea.
Ehkä vielä joskus olohuoneessa komeilee iso virkattu matto.

Sisustaminen on jokalailla lähellä sydäntä.
Tässäkin on pieni ongelma, en tiedä mitä tyyliä itse haluaisin kotiimme laittaa,
niin meidän koti vähän vielä etsii sitä oikeaa juttua.

Mutta maalaisromanttista, ripaus vanhaa, vähä modernia, ja rouheeta. Niistä mä tykkään!

Mehän ostimme tämän talon noin pari vuotta sitten. Syntymä kotini naapurista, ja jonka omisti lapsuuden ystäväni perheineen.
Kun he laittoivat talon myyntiin, ensiksi talon osti veljeni perheineen, mutta he eivät viihtyneet kuin vuoden täällä, ja kun ei meillä mieheni kanssa ollut sen suurempia suunnitelmia ja talo tuli vähän niinkuin tilauksesta, niin päätimme ostaa sen.

Talo on rakennettu 92/93, ja oli alkuperäisessä kunnossa kun ostimme.
Nyt sitten olemme rempanneet pikkuhiljaa taloa oman näköiseksemme.

Tässä muutamia kuvia meidän kodista.

Keittiötä

Tytön huone

-Marjo