15 raskausviikko ja diy juttuja johon oon hurahtanut.

Aattelin nyt ottaa itseäni niskata kiinni ja kirjoittaa tänne vähä useammin.
Kirjoittaa kyllä tahtoisin vaikka joka päivä, mutta ei vaan aina kerkiä, kun jaloissa pyörii taapero joka varmasti on valmis auttamaan äitiä tekstin luomisessa.

Nyt tosiaan on rv 14+0 eli 15 raskauviikko.
Raskaudesta on takana 35,0%, hurjaa ku aika menee nopeaa. Ei enää kauaa kun on puoliväli.
Olo on ollut ihan hyvä, paitsi verenpaineet on nyt olleet aika alhaiset (kotona mitattuna 101/61, ja eilen pyörytti ja heikotti ihan kokoajan ja tuntui että jalat lähtee alta justiinsa.

Aattelin kertoa ja laittaa kuvia mihin oon hurahtanut.
Nimittäin helmiin ja hahmoihin jotka on valmistettu elintarvikesilikonista.

Näistä siis olen valmistanut mm;
tuttinauhoja, avainnauhoja, avaimenperiä, imetyskoruja, lastenkoruja ja puruleluja.
Ja ihan harrastusmielessä!

Aina olen tykännyt tehdä kaikkea käsillä. Remontitkin kuten tapetointi, maalaus yms. on jo lapsuudesta asti hoidettu itse, tai meillä perheen naiset ovat hoitaneet nämä hommat yleensä.

Mikä sen ihanampaa kuin nähdä oman käden jäljen.
Siksi minusta varmaan tulikin leipuri-kondiittori.
Ainut mikä vähä hämää tätä tekemisen iloa, on se että kaikki pitää saada valmiiksi HETI!

Ja aina on monta rautaa tulessa.

Sain joululahjaksi äidiltä ja isältä ompelukoneen, sen jälkeen ku olin tapellut äitini vanhan ompelukoneen kanssa iät ja ajat ja manannu sen alimpaan......

Viimeksi olin ommellut tai oikeastaan valmistanut kunnolla mitään ompelukoneella varmaan ylä-asteella, eli ei oikein meinaa muistaa siitä mitään.
Mutta vauvalle olisi housut tulossa, ja ne jopa näyttää housuilta.

Sitten olen alottanut virkkaamaan mattoa.
Ja sen voin myöntää, tässä olen surkea!
Purkanut olen varmaan sen aloituksen jo 10 kertaa, ei siitä vaan tule mitään.
Ja äitinikään ei osaa opettaa kun on vasenkätinen ja minä oikea.
Ehkä vielä joskus olohuoneessa komeilee iso virkattu matto.

Sisustaminen on jokalailla lähellä sydäntä.
Tässäkin on pieni ongelma, en tiedä mitä tyyliä itse haluaisin kotiimme laittaa,
niin meidän koti vähän vielä etsii sitä oikeaa juttua.

Mutta maalaisromanttista, ripaus vanhaa, vähä modernia, ja rouheeta. Niistä mä tykkään!

Mehän ostimme tämän talon noin pari vuotta sitten. Syntymä kotini naapurista, ja jonka omisti lapsuuden ystäväni perheineen.
Kun he laittoivat talon myyntiin, ensiksi talon osti veljeni perheineen, mutta he eivät viihtyneet kuin vuoden täällä, ja kun ei meillä mieheni kanssa ollut sen suurempia suunnitelmia ja talo tuli vähän niinkuin tilauksesta, niin päätimme ostaa sen.

Talo on rakennettu 92/93, ja oli alkuperäisessä kunnossa kun ostimme.
Nyt sitten olemme rempanneet pikkuhiljaa taloa oman näköiseksemme.

Tässä muutamia kuvia meidän kodista.

Keittiötä

Tytön huone

-Marjo

PULLAT UUNISSA

No niin, olen jo tovin miettinyt milloin sen teille paljastan.

Tämän meidän ihanan salaisuuden, että meille tulee tosiaan vauva.

Eihän viikkoja ole ”vasta” kuin 13+5 eli 14 raskausviikko menossa.

Viime keskiviikkona kävin niskapoimu/niskaturvotus ultrassa ja kaikki oli hyvin joten ajattelimme mitä sitä salaamaan.

Moni ajattelee varmasti että olenpa hullu kun vielä vauvan tähän kaiken keskelle teen.
Toisaalta moni ei edes ymmärrä vaivojani ja vähättelevät niitä.
Mitä ibs:ään tulee, sanotaan näin. Toisilla se on raju, toisilla ”suhkot” helppo ja minä kuulun tohon ensimmäiseen kastiin.
Silti vaikka minulla on ibs, palleatyrä ja refluksi, ne eivät ole este raskaudelle.



Se on fakta ettei raskausaika tule olemaan helppo, tai no voihan ihmeitä tapahtua ja nyt olisi ihan normi raskaus, mutta Th:n ja muidenkin faktojen perusteella sitä se tuskin tulee olemaan.

Mutta olen niin onnellinen! Aina olen halunnut suuren perheen, ja todellakaan meidän luku ei tuntuisi kokonaiselta jos ei olisi ainakin kaksi lasta. Ja kuinka kiitollinen siitä saamme olla, että nyt meille on tulossa toinen. Vaikka asiasta on puhuttu paljon ja mies on ollut välillä sitä mieltä ettei enempää tule ja pelkää puolestani miten kaikki menee.

Mutta Tyyneä ajatellen, mikä sen ihanampaa kuin saada oman rakkaan siskon tai veljen. Ja tekee hänelle hyvää kun oppii jakamaan asioita ja ettei ole aina huomion keskipiste, mikä toisaalta varmasti tuo myös vauvan synnyttyä haasteita. Kun on kovin mustasukkaista sorttia jo nyt.

Positiivisen testin tein 22.11.
Testejä olen taas tehnyt urakalla niinkuin esikoisestakin, en vain usko millään sen olevan totta.

Nyt kun olen nähnyt ”tyypin” jo 2 kertaa ultrassa, niin kyllä hän todellakin siellä on.

6-10 viikot olivat raskaita. Laihduin suuresta aloituspainostani -3kg, jonka voin täällä myöntää olleen 49,5kg. Kun mikään muu ei mennyt alas kun vain mandariini ja maha ollut kokoajan sekaisin tai ummella (ibs).

Nyt sitten ruokahalu palannut ja haluan syödä kaikkea mikä tekee oloni tukalaksi.
Punaista lihaa, vehnää, sipsiä, karkkia, yms.

Leivoin pullaa pari päivää sitten, maidottomana, että tyttökin saisi syödä, mutta en gluteenitonta koska se ei vaan ole niin hyvää.
No nyt olen vetänyt pullaa kaksin käsin, lopputulos se että näytän kuin olisin jo noin 25+ viikolla raskaana, vaikka muuten ei vielä kovasti huomaa mitään eroa.
Mutta voin kertoa pulla oli maukasta ja erittäin hyvää!

Ja ilmavaivat, vatsakrampit ja pahin tällähetkellä on jäätävä närästys kipu jolloinka en pysty muutakuin makaamaan.
Se säteilee selkään ja sattuu kylkien alle niin että toissa yönä olin varma että joudun lähteä jonnekin nyt, vaikka syön säännöllisesti happosalpaajia (omepratzolia) ja lisäksi rennietä. 

Voikun olisi enemmän tota itsekuria!!!! 

No mitä tähän tulevaan pieneen ihmeeseen tulee, hän aika varmasti on meidän viimeinen lapsi (jos ei ihmeitä tapahdu ja kaikki oireeni häviää tulevaisuudessa, tuskin).

Toivotaan että kaikki menee hyvin ja meitä on heinä-elokuussa 4. 

Laskettu aika on 31.7.

Palamisiin, Marjo