No niin, olen jo tovin miettinyt milloin sen teille paljastan.
Tämän meidän ihanan salaisuuden, että meille tulee tosiaan vauva.
Viime keskiviikkona kävin niskapoimu/niskaturvotus ultrassa ja kaikki oli hyvin joten ajattelimme mitä sitä salaamaan.
Moni ajattelee varmasti että olenpa hullu kun vielä vauvan tähän kaiken keskelle teen.
Toisaalta moni ei edes ymmärrä vaivojani ja vähättelevät niitä.
Mitä ibs:ään tulee, sanotaan näin. Toisilla se on raju, toisilla ”suhkot” helppo ja minä kuulun tohon ensimmäiseen kastiin.
Silti vaikka minulla on ibs, palleatyrä ja refluksi, ne eivät ole este raskaudelle.
Se on fakta ettei raskausaika tule olemaan helppo, tai no voihan ihmeitä tapahtua ja nyt olisi ihan normi raskaus, mutta Th:n ja muidenkin faktojen perusteella sitä se tuskin tulee olemaan.
Mutta olen niin onnellinen! Aina olen halunnut suuren perheen, ja todellakaan meidän luku ei tuntuisi kokonaiselta jos ei olisi ainakin kaksi lasta. Ja kuinka kiitollinen siitä saamme olla, että nyt meille on tulossa toinen. Vaikka asiasta on puhuttu paljon ja mies on ollut välillä sitä mieltä ettei enempää tule ja pelkää puolestani miten kaikki menee.
Mutta Tyyneä ajatellen, mikä sen ihanampaa kuin saada oman rakkaan siskon tai veljen. Ja tekee hänelle hyvää kun oppii jakamaan asioita ja ettei ole aina huomion keskipiste, mikä toisaalta varmasti tuo myös vauvan synnyttyä haasteita. Kun on kovin mustasukkaista sorttia jo nyt.
Positiivisen testin tein 22.11.
Testejä olen taas tehnyt urakalla niinkuin esikoisestakin, en vain usko millään sen olevan totta.
Nyt kun olen nähnyt ”tyypin” jo 2 kertaa ultrassa, niin kyllä hän todellakin siellä on.
6-10 viikot olivat raskaita. Laihduin suuresta aloituspainostani -3kg, jonka voin täällä myöntää olleen 49,5kg. Kun mikään muu ei mennyt alas kun vain mandariini ja maha ollut kokoajan sekaisin tai ummella (ibs).
Nyt sitten ruokahalu palannut ja haluan syödä kaikkea mikä tekee oloni tukalaksi.
Punaista lihaa, vehnää, sipsiä, karkkia, yms.
Leivoin pullaa pari päivää sitten, maidottomana, että tyttökin saisi syödä, mutta en gluteenitonta koska se ei vaan ole niin hyvää.
No nyt olen vetänyt pullaa kaksin käsin, lopputulos se että näytän kuin olisin jo noin 25+ viikolla raskaana, vaikka muuten ei vielä kovasti huomaa mitään eroa.
Mutta voin kertoa pulla oli maukasta ja erittäin hyvää!
Ja ilmavaivat, vatsakrampit ja pahin tällähetkellä on jäätävä närästys kipu jolloinka en pysty muutakuin makaamaan.
Se säteilee selkään ja sattuu kylkien alle niin että toissa yönä olin varma että joudun lähteä jonnekin nyt, vaikka syön säännöllisesti happosalpaajia (omepratzolia) ja lisäksi rennietä.
Voikun olisi enemmän tota itsekuria!!!!
No mitä tähän tulevaan pieneen ihmeeseen tulee, hän aika varmasti on meidän viimeinen lapsi (jos ei ihmeitä tapahdu ja kaikki oireeni häviää tulevaisuudessa, tuskin).
Toivotaan että kaikki menee hyvin ja meitä on heinä-elokuussa 4.
Laskettu aika on 31.7.
Palamisiin, Marjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti