keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Pienen tauon jälkeen 🖤

Moi.

Anteeksi kamalasti kun multa jäänyt tänne kirjoittelu. (Hetku mulla olis muka hurjasti lukijoita). 😂
Tuntuu että kokoajan meillä on joku tilanne päälle niin ei oo yksinkertaisesti kerinnyt päivittää tänne tapahtumia.

Itse olen nyt ollu ihan ok kunnossa, tai silleen tasaisempaa on ollut ja käyttöön oon ottanut fitline tuotteet.
Aloitan niitä tosi hitaasti, koska mahani on mikä on niin suurilla annoksilla en voi aloittaa ettei heti maha heitä sekaisin.

Kovasti oon tykännyt, ainakin oon hirveästi saanut virtaa lisää ja välillä oon pystynyt maistaa jopa punaista lihaa (mikä on ollut ehdoton nou nou)!
En voi varmaksi sanoa että näistä tuotteista johtuu, mutta en olisi ensimmäinen jolla kävisi näin.

Mutta yksi tuote kyseisestä sarjasta aiheutti hirveät närästys/polte/rintakivut  (ainaki luulen niin, kun sisältää sitruunahappoa) ja kun on tosiaan se palleatyrä ja refluksi. Sitä en ole vieläkään tohtinut uudestaan aloittaa pienemmällä määrällä, mutta uskon niin tuotteeseen että kyllä vielä kokeilen!

Jouduin siis taas  lääkärille, itku kurkussa että nyt katsotaan mitä sieltä löytyy. Eli otettiin kuvat tröngenissä ja ultrattiin koko maha, ei onneksi löytynyt mitään ihmeempää eli palleatyrä/refluksi/ibs siellä ”vaan” ärsyttää. Mutta niinku sanoin nyt ollu vähä parempi ja kun vaan jaksaisi pysyä ruokavaliossa eikä lipsuisi ja sortuisi herkkuihin ja muihin kielletyllä listalla oleviin ruoka-aineisiin. Mikä on niiin vaikeaa koska olen herkkuperse ja kaiken lisäksi leipuri-kondiittori joka rakastaa näin ollen kaikkea hyvää 😋🙈

Tytöllä oli korvien putkitus ja samalla leikattiin risat elokuun lopussa ja toivotaan että T ei enää ime itseensä kaikkia viruksia ja pöpöjä. Toimenpide meni ihan hyvin, paitsi pikku kämmiä jossa hoitajat eivät olleet huomanneet kun tipan olivat laittaneet, että liuos ei mennyt suoneen vaan kaikki jäi käteen joka tietenkin paisui älyttömän kokoiseksi ja oli kipeä toista viikkoa ennenkuin neste haihtui sieltä pois. T oli iha kädetön sillä aikaa.

Melkein heti tämän reissun jälkeen tai ehkä jo vähän ennemminkin T:llä alkoi taas mahavaivat. Ummetusta, itkua, hysteriaa, joka jatkuu edelleen mutta nyt ollut pegorion käytössä että ei niin kovasti pelkäisi sitä kakkaamista ja että tuotos olisi pehmeää. Se on vaan niin raskasta ku toinen itkee ja huutaa ja juoksee ympäri kämppää huutaen kakka. Suihkuun pois suihkuun pois, ja vaippa pois, vaippa takas, äiti vaippa pois. Viime yönäkin asuttiin 1 jälkeen suihkussa kun T nukkuessaan jo itkee kakkaa ja  herää ja siitä se itku hullunmylly taas alkoi.

Samalla 2 viikkoa sitten T:llä ilmestyi näppyjä ensiksi ranteeseen, sitten polviin, nyt se on levinnyt joka paikkaan. Kutiaa kovasti ja on erittäin pahannäköinen. Lääkärissä eka sanoivat että on bakteeri tulehdus, no ei auttanut rasva vaan pahenti, ei ollut se. Sitten se oli atooppinen ihottuma, ei ollut sekään, taas vaan paheni. Ja nyt lähete menossa Seinäjoelle ja  odotetaan aikaa. Luulenpa että kyse on taas jostain ruoka-aine allergiasta joka oireilee ummetuksena, mahakipuna ja nyt ihottumana. Maitohan meillä ollut pois käytöstä ja edelleen juodaan kauramaitoa ja pienempänä kokeiltiin jättää viljat, silloin ei huomattu eroa.
Toivotaan että löydetään syy pian niin ei tarvitse T:n olla kipeä kokoajan jostakin.


 Aattelis kyllä että eikö nämä jo kohta riittäisi näihin meidän T:n 2 ekaan vuoteen,
Ja tietty flunssakin tekee tuloaan, toivotaan että pärjätään ilman lääkkeitä. Tauotus ollu nyt siitä lähtien kun korvat putkitettiin ja risat poistettiin.

Onhan tämä syksy muutenkin tämmöistä masentavaa aikaa, ei sillä pidän syksystä paljon ja rakastan kun illat pimenee ja saa laittaa kynttilöitä ja istua sohvan nurkassa kutomassa tai mitä milloinkin on työnalla, (nyt teen T:lle huivia), mutta joka vuosi se päivä tulee, joka muutti meidän perheen elämän.
Siitä tuli nyt 9 vuotta kun rakas siskoni joutui lähteä täältä pois ❤️

Välillä mietin tätä elämää ja ahdistaa/pelottaa tämä maailma nykyään, mutta sitte taas yritän muistaa miten etuoikeutettu oon että saan olla täällä, saan nähdä lapseni kasvavan.
Varmasti kaikilla meillä on jotain ongelmia/vaikeuksia vaikka välillä tuntuu että minä en kyllä tarttisi enää yhtään enempää, mutta silti olen kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla on ja hymyillen jatkan eteenpäin. Ollaan kiitollisia elämän pikku jutuista, perheestä, ystävistä ja muista ilonaiheista.
🖤

-Marjo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kun ei voi suunnitella tulevaa.

Moii! Oon varmaan jokaisen postauksen aloittanut sanoilla, että jäänyt taas tämä kirjoittelu. Mutta nyt se on oikeasti jäänyt aivan ty...