Hei.☀

Viikko siinä vierähti, ennen kuin kerkesin tulla tänne taas näpyttelemään.

Viikossa kerkiää tapahtumaan yllättävän paljon.

Tein tilaukseen kakkuja molempina viikonloppuina. Kaksoissisko oli myös täällä lomailemassa ja muuten perusarkea taaperon kanssa. Nyt muuten on tauotus käynnistä tytön lääkkeistä, ja ensimmäistä kertaa se onnistui. Nyt ollaan päälle viikko oltu ilman lääkettä.
Toivottavasti jatkuukin hyvin!

Mahan kanssa taas vaihteeksi vähä vaikeampi jakso, viimeiset päivät eipä juuri mikään pysy sisällä, ja kaikki ällöttää, oksettaa, närästää, maha pyörii ja menee sekaisin.
Kuulostaa hetku olisin raskaana, mutta en ole, se kuuluu taudin kuvaan.

Eilenkin menimme mieheni äidin ja mummon luokse kyläilemään Seinäjoelle, no siellä mä makasin sängyssä ja välillä kävin vessassa tyhjentämässä itteni, nyt kirjoitan aika suoraa mutta tätä se on, ilman kaunistelemista. Onneksi hekin rupeavat jo ehkä vähän ymmärtämään tätä taudinkuvaa.

Nyt ehkä enemmän ollut refluksi oireita, kokoajan järkyttävä polte rintalastan alla, röyhkyttää, etoo, väsyttää, ja eipä tee mieli syödä juuri mitään, vaikka minulla on lääkkeenä palleatyrään/refluksiin somac 40 mg, ei vissiin auta ei. Tänään käyn lääkärissä vähä kyselee että mitä voisi tehdä, ei tämmöisen olon kanssa kauaa taas jaksa. Ehkä jossakin vaiheessa leikkuu edessä, mutta eipä sekään vissiin välttämättä mitään auta.

Miten tässä nyt sitte lihotat. Ja ne kommentit ku menet kauppaan että voiku sä Marjo olet laiha!
Joo kiitos, tiedän, mutta minkäs sille voi ku on tämmöinen läpipaska eikä mitään saa syödä.


Aattelin nyt vähä paneutua enemmän tohon ibs:sään.



Ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS (Irritable Bowel Syndrome), on toiminnallinen suolistovaiva, jonka pääoireita ovat vatsakipu, turvotustaipumus, ilmavaivat sekä ummetus tai ripuli. Aiemmin puhuttiin ärtyvästä paksusuolesta, mutta nykykäsityksen mukaan kyse on koko suolistoalueen sairaudesta, johon voi liittyä myös ohutsuolta tai ylävatsaa koskevia oireita.

virallinen diagnoosi perustuu näihin;

• vatsavaivaa tai -kipua on esiintynyt vähintään kolmena päivänä viikossa viimeisen kolmen kuukauden aikana
• vähintään 2/3 seuraavista a-c kohdista: vatsakipu tai –vaiva

a) helpottaa ulostamisen jälkeen

b) ulostamiskerrat vähenevät tai tihenevät vaivan pahentuessa

c) uloste muuttuu löysäksi tai kovaksi vaivan pahentuessa

• Oireita on täytynyt olla vähintään puolen vuoden ajan

ja toisin sanoen nämä

1. Lisääntynyt kaasun muodostus ja veden retentio suoleen (turvotus)
2. Alentunut suolistoalueen kipukynnys
3. Joko ummetus tai ripuli
4. Häiriintynyt suotuisten ja epäsuotuisten bakteerien tasapaino suolistossa

Ärtyvän suolen oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, vaan hoito tähtää oireiden minimoimiseen.
Eikä IBS:ään ei ole leikkaushoitoa. Oireyhtymän hoitoon ei ole lääkelaitoksen hyväksymiä lääkkeitä, tosin oireenmukaista lääkitystä tavallisesti käytetään helpottamaan mm. kipua, ummetusta ja ripulia. Näiden lääkkeiden teho on kuitenkin varsin rajallinen.
Antaisin mitä vaan kun tähän löytyisi joku leikkuu, jonka jälkeen kaikki helpottuu.

Ärtyvän suolen oireyhtymä vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja siitä aiheutuvat haitat ovat verrattavissa astman tai migreenin aiheuttamaan elämän laadun heikkenemiseen. IBS:ssä on tyypillistä, että oireet vaihtelevat päivittäin ja viikoittain. Helpompaa, vähäoireista jaksoa seuraa vaikeampi jakso, jolloin oireita esiintyy tiheämmin ja ne ovat vaikeampia.

Huolimatta siitä, ettei ärtyvän suolen oireyhtymään ole parantavaa hoitoa, se ei ole etenevä sairaus. IBS ei johda syöpään, tulehduksellisiin suolistosairauksiin tai muihin vakaviin sairauksiin.  Ärtyvän suolen oireyhtymästä käytetään siksi usein termiä ”hyvänlaatuinen”. Tämä on valitettava sanavalinta, sillä IBS:n taakka potilaille on paljon hankalampi kuin monen kroonisen sairauden.

IBS-potilaiden taakkaa ja oireita vähätellään yleisesti.Tämä ärsyttää minua suuresti. Olisihan se kiva mennä ulos syömään, tai kavereiden kanssa baariin, ei sillä että se olisi nyt niin maailman parasta, mutta kyllä ikävä on tullut niitä yhteisiä kaveri reissuja missä tytöt menee tanssilattialle ja laittaa parastaan ja pitää hauskaa. Eipä mennä enään, eipä oteta tippaakaan alkoholia, tai mitään muutakaan hyvää. Ikävä kyllä tämä on vaikuttanut paljon kaveri/ihmissuhteisiinkin. Enää ei ees pyydetä mihinkään, no ei sillä että lähtisin, mutta olisihan se kiva jos edes pyydettäisiin. Aika ristiriitainen juttu. Harva tai oikeastaan kukaan ei ymmärrä miltä se oikeasti tuntuu ku hymyilet läpi kipujen ja vastaat että joo ihan hyvin menee, vaikka sulla oikeasti on kokoajan paska olo. Kahvi pöydässä muut juo kahvia ja syövät herkkuja, minä katson vierestä ja hymyilen kauniisti.  Yleensä kyllä aattelen että otan mä tämän kerran vähäsen tota kahvia tai jotain muuta mitä kahvipöydästä löytyy, no siitä kärsin sitte myöhemmin, seuraavat päivät varmasti istun taas vessassa.

 Potilaiden kokemat oireet voivat kuitenkin olla erittäin rajoittavia ja ymmärtävää suhtautumista kaivataan. IBS-potilaat saattavat hyötyä erityisen paljon vertaistuesta: kanssapotilaat voivat auttaa oireiden tunnistamisessa, hoidossa, jaksamisessa ja monessa käytännön asiassa.

Itse olen facebookin vertaistuki ryhmässä. On kyllä paras ryhmä, voit kysellä mitä vain, ja sinua varmasti ymmärretään. Ja yhdessä myös nauramme kirjaimellisesti paskalle huumorille.

Vaikeinta tässä on se,  jos lähdet jonnekki tai edes suunnittelette menoa jonnekkin niin täytyy miettiä onko vessa lähellä, tai pääsenköhän mä sinne jos se on lähellä, saati sitte että mitä söisin ja rupeankohan oireilemaan tämän syötyäni. Ei saisi tressata, no vaikea olla tressaamatta kun elämä on yhtä miettimistä.

Hoitovapaalla olen siihen asti kun tyttö täyttää 3-vuotta, tai sen ainakin olen suoraan anonut. Mutta nyt kun miettii töitä, en oikeastaan tiedä pystynkö enää palamaan kyseiseen työpaikkaan. Missä taukoja ei juuri ole, aina on kiire, ja välillä joutuu olla pitkiäkin aikoja yksin niin siinäpä ei olla montaa minuuttia pois paikalta. Ehkä se on vielä edessä, alanvaihto, mikä se ikinä sitten onkaan.

Kovasti haluaisin vielä lapsiakin, pitäähän sitä olla leikkikaveri tytölle, niinhän ne kaikki sanoo. Aina olen haaveillut suuresta perheestä. Meitäkin sisaruksia on 5, joista yksi on edesmennyt isosiskoni Tuulia. Eli suuresta perheestä minäkin tulen. Ehkäpä sieltä se kumpuaakin, haave suuresta perheestä. Olenkin miehelleni vitsaillut, että jos ei enempää lapsia meille tule, niin adoptoin loput. Kyllä sitä ehkä vielä yhden lapsen voisi tehdä, mutta jännittää mikä se olo sitten on. Palleatyrä oma juttunsa ja ibs- ja refluksi oma juttunsa. No sen näkee sitten jos niiksen on.

Mukavaa torstaipäivää kaikille, pitäkää itsestänne ja suolistostanne huolta ja kiitos kun luit! 💖😘