Rv 18+0 ja esikoisen uhma.

Viikot ne vierii nopeasti.
Eilen tuli taas viikko lisää ja tosiaan nyt jo mennään rv 18+0 eli raskausviikko 19 menossa.
153 päivää jäljellä, en oikein tiedä onko se paljon vai vähän, mutta jos tää vauhti pysyy näin lujana niin tuntuu että synnytän jo pian.

Kohta siis tosiaan puolet matkasta mentynä.
Kovasti odotetaan rakenneultraa, minä lasken melkein päiviä.
Monesti vauvoilla on ``työnimi``, tätä olen ruvennut kutsumaan Nyytiksi.
Nyytti on noin 20 cm pitkä, painaa tämän viikon lopussa noin 220g, maitohampaat on jo kehittyneet.

Ädillä hiukset ja kynnet saattavat reagoida positiivisesti aineenvaihdunnan nopeutumiseen ja kehon verimäärän kasvuun ja minusta kyllä tuntuu, että hiukset ovat paksuuntuneet entisestään, eivätkä enää niin rasvotu.

Kovasti olen kärsinyt siitä pääkivusta josta täälläkin olen höpötellyt.
Tk:ssa kävin hoitajan vastaanotolla viimeviikon perjantaina, koska tosiaan pääkipua ollut päälle 1kk:n yhtäjaksoisesti ja nyt sitten tunsin painetta poskissa ja ylähampaita särki.
Olin varma että minulla oli poskinotelotulehdus, no eipä ollut.
Mutta syy pääkipuuni on ehkä ollut tietty hormoonimuutokset, näin oli myös esikoisen aikana, mutta
myös se että minulla on edelleen alhaiset verenpaineet, hemoglobiini ja verivarastot eivät ole päätähuimaavat.
Niin voi olla, että aivoni eivät ole vaan saaneet happea tarpeeksi.
Ja tietty niskajumit mitkä ovat vaivanneet minua aina.
No vkl:n jäljiltä pääkipu katosi, toivottavasti pysyvästi, ja muuta apua en osaa keksiä saaneeni kuin että kävin hiihtämässä, ja hb on nousussa.

Mahaa on turha enää peitellä, se on tullut jäädäkseen.
Potkuja jo tunnen, ja ne jopa melkein jo erottuu selvästi.
Vaikka istukka onkin edessä ja hieman oikealla, mutta ne potkut näänkin vasemmalla puolella.
Hassua.

Oli hyvä tämä TO DO lista jonka löysin netistä.

Meidän Perhe &Vauva sivun kuva.

Sitten pääsemme sellaiseen aiheeseen kuin uhmaikä.
Tytön 1-vuotis neuvolassa jo neuvolatäti kysyi että onko jo uhmaa, vastasin kyllä.
Ja th ei sitä ihmetellyt sillä hänkin on huomannut että meidän tyttö omaa erittäin suuren temperamentin, voimkastahtoisuuden ja mitä näitänyt on.

Tyttö siis tosiaan on nyt 2 vuotta ja 3kk vanha.

Ja tietenkin kun me ollaan kaksin joka ikinen päivä, paitsi vkl (jos mies ei ole silloin toisessa työssään) niin pääsääntöisesti kaksin.

Niin totta kai minä olen se jota hän koettelee, ja ei usko, huutaa, itkee, kitisee, ja kun suuttuu silloin lentää tavarat ja tulee jopa pätkäisemään ohimennen.

Välillä on vaikea purra huulta ja pitää naama normilukemilla ilman, että minulla menisi hermo siihen käytökseen, totta puhuen, täällä otetaan useasti yhteen.

Mutta lopuksi tämä rakas pieni palleroinen huomaa virheensä, harmitukseni ja jos asiasta hänelle sanon ja selitän, että äitiä nyt kyllä harmittaa niin tyttö tulee ja sanoo että Tyyne haluaa pyytää anteeksi, vaihdamme pusut, halaamme ja jatkamme touhuamista, mitä se sillä hetkellä ikinä olikaan.

Uhma on haastavaa varsinkin erittäin vilkkaalla lapsella, joka ei suostu nukkumaan päikkäreitäkään vaikka niitä selvästi tarvitsisikin.

Mutta sitten on tämä toinen puoli asiasta mistä olen äärettömän onnellinen.

Minun vähän päälle 2v tyttöni osaa pyytää anteeksi, ja äänestä huomaan, että hän oikeasti tarkoittaa sitä, ainakin sen pienenhetken kun muistaa sen. Hän myös on muutamia kertoja rääpinyt serkkupoikaansa, ja tästäkin hänen kanssaan ollaan kovasti keskusteltu ja mielestäni asia on hoidossa, kun hän itse jo tuumaa että ei saa rääpiä.

Vaikka voimat on välillä oikeasti tosi koetuksella kun on raskaana, väsynyt ja uhmainen taapero joka on sitten sen kokopäivän hereillä ja ei  sitten ole hetkeäkään rauhassa (oikeasti), niin en vaihtaisi päivääkään. Vielä lisäksi nämä ovat vaivani tähän päälle.

Ps. Edelleen vaikea kieltäytyä kaikesta kielletystä ruasta koskien IBS:sää. Mahani ei ole ollut kovin hyvässä kunnossa ja huono oloa ja heikotusta on harvasenpäivä.

Ja tsemppiä kaikille raskaana oleville ja uhmaikäisten lasten kanssa kotona oleville äideille/isille.

Marjo

17+0 Raskausviikko 18

42,5% raskaudesta on kulunut. En kyllä tätä oikeasti laske, mutta onneksi on keksitty kaikki nämä ihanat raskaussovellukset jotka kertovat tarkkaan missä mennään.
Mulla mm. löytyy kännykästä  Vau.vi odotus, Odotukseni ja Preglife joka on suosikkini.

Vauva on noin vajaa 20 cm pitkä päästä jalkoihin ja painaa tämän viikon lopussa noin 160g.

Uudelleen synnyttäjät voivat tuntea jo liikkeitä, ja kyllä täällä niitä on tunnettu jo viikolta 15 lähtien.
Vaikka istukka on taas edessä (joka voi tietyssä tapauksessa heikentää liikkeiden tuntemista), mutta olen ilokseni saanut tuntea sitä pientä hentoa sivelyä ja outoja tuntemuksia mahassa, mitkä eivät nyt ole johtuneet siitä että siellä olisi vain ilmaa.

Ensimmäinen neuvolalääkäri oli viime viikolla.
Kaikki oli hyvin, ja ultrattiinkin vielä varmistaaksemme istukan paikan kun ei sydämen lyönneistä saatu hirveän hyvin selvää ja syyhän oli siinä istukan paikassa joka on tosiaan ``etinen`` ja hiukan oikella puolella.

Näin myös oli esikoisesta, mutta onneksi hieman ennen laskettua istukka nousi sen verran, että sain luvan synnyttää alateitse.

Huono olo edelleen pysynyt poissa, mutta vaivoikseni on tullut päänsärky, joka on kokoajan.
Aamulla herätessä, ja joka päivä sama kaava.
Hierojallakin kävin, olihan ne niskat ja varsinkin tuolta pääkallon takaa erittäin kipeät ja jumissa, mutta ei sitä autuutta kestänyt kuin päivän ja taas se särky sieltä alkoi.
Yritän vain syödä mahdollisimman vähän särkylääkkeitä joten niitä en ole vetänyt muutakuin ihan kun on ollut pakko, tai toisinsanoen olen yrittänyt vain kestää kivun.

Verenpaineet huitelee edelleen alhaisina ja hemoglobiini laskee ja kohta aloitetaan rautalisä.
Hb oli ekassa neuvolassa noin 150, ja nyt se on jo tippunut noin 117, ja 110 taitaa olla se niin sanottu ``anemiaraja``. Onneksi ei enää kauheasti pyörrytä.

Seuraavaksi jännitetään sitten rakenneultraa joka on noin kk päästä.
Tottakai jännittää kun siellä tutkitaan tarkasti vauvan aivot, selkäranka, raajat ja sisäelimet mm. mutta toivotaan että kaikki on hyvin.
Samate kuin esikoisesta niin nytkin haluamme tietää kumpi sieltä on tulossa.
Erittäin vaikea arvuutella kumpi se olisi.

Netistä löytyy paljon ``leikkimielisiä`` testejä, joita olen tehnyt ja aikalailla 50/50 on menneet tulokset.

Poika olisi toisaalta kiva, kun sitte olisi molemmat, mutta toisaalta olisihan se söpöä kun olisi kaksi tyttöä. No pian sen näkee, jos näkee.




-Marjo

Huomenna 15+0 ja raskausajan ruokavalio.

Ajattelin nyt kirjoittaa aika monelle raskaana olevalle läheisestä aiheesta, mutta semmoisesta aiheesta mikä on itselleni erittäin haastava ja varsinkin nyt raskausaikana.

Nimittäin odottavan äidin ruokavalio ja sellaisen äidin jolla on nämä vaivat mitkä minulla on.

Minä ensinnäkin rakastan ruokaa, hajuineen, makuineen, makuelämyksineen.

Rakastan kokkiohjelmia, ja varsinkin ulkomaalaisia ja saan niistä innotteita ruanlaitossa ja tykkäisin kokeilla uusia juttuja.

Ainut mutta on nyt se, että tuntuu etten  minä mitään pysty enää syömään.

Joo kyllä sitä näpsittyä tulee, niinkuin mm. tänään, eilen, toissapäivän jne.

Tekee mieli makeaa, suolaista, herkkuja, kaikkea mitä minun ei oikeasti kannattaisi syödä.

Taas söin, ja mitä siitä sain?! No sen, että nukutan tyttöä päikkäreille, vatsaani kipristää kovasti, vääntää ja juoksen vessaa. Siellä meneekin tovi.

Huono olo, sattuu, heikottaa, närästää, polttaa, en pysty kuin maata.
Tätä on minun arkipäivä, tappelen itseni kanssa otanko vai enkö ota, ja kestänkö seurakset jos nyt kuitenkin tämän kerran otan.

Ja näin raskaana ollessa voin kertoa, että nämä mielihalut tekevät minut hulluksi!

Salmiakkia, jotain tulista pizzaa, yms. olisin taivaissa!

Eli kannattiko syödä mitä ei olisi saanut, no ei kannattanut!
Mutta se ei vaan ole ikävä kyllä niin yksinkertaista!

Kyllähän se nyt ärsyttää, olisihan se ihana lähteä syömään vaikka johonkin ravintolaan.
Vetää joku burgeri, pihvineen päivineen ja siihen kylkeen joku ihana dippi ja ranskalaisia ja kylmä cola.
Joo todellaki haaveilen vain!

Leivoin eilen illalla gluteenittoman ja maidottoman mokkaruudun, ihan hyvältä se maistui, mutta seki rupesi närästämään, mutta pakko oli saada jotain makeaa!

Nyt oonki sitte joutunut tuplata jo närästyslääkkeen taas 40mg:n päivässä.

Siskoni kanssa oli taannoin puhetta, että Suomessa aivan liian vähän vielä ymmärretään tämän ``oireyhtymän`` päälle.

Pitäisi olla jo 2018-vuonna sellaisia ravintoloita joissa ei tarvitsisi miettiä saankohan minä täältä jotain syötävää.

Jos asuisin isommassa kaupungissa, ja olisin kokki, tarttuisin tähän korttiin ja perustaisin semmoisen ravintolan joka on mm. fodmap-rajoitteisille.


Mutta viime viikolla tein löydön kaupasta, nimittäin lisäproteiinin, ja vielä semmoisen joka on gluteeniton ja maidoton!

Kyseessä on OATLAWS Power oats pro- täysjyväkaurajauhe joka sisältää pakastekuivattua mustikkaa.
Tätä nyt aattelin ottaa lisäksi minun ``terveellistä`` ruokavaliota ja jos saisin siitä vähän lisää proteiinia mun erittäin tylsään ruokavalioon.

Tuotteessa ei ole lisättyä sokeria, sisältää niitä luontaisesti.
Sekä erittäin korkea proteiinipitoisuus.















Ensiksi laitan kuvaa mitä en saisi syödä, ja kuvat on otettu kirjasta jonka nimi on SUPERHYVÄÄ SUOLISTOLLE jonka on kirjoittanut Leena Putkonen.

Erittäin hyvä kirja!

 

Aattelin kertoa mistä mun päivän ruokavalio yleensä koostuu.

Aamupala: Aamupuuro, johon nyt olen lisännyt tätä protskujauhetta, marjoja, keittoa yms.

Päivällinen: Lämmin ruoka, en syö punaista lihaa joten yleensä kanaa ja riisiä, ehkä uuniin on mennyt joku porkkana, papusekoitus kratiini. Juomaksi aina vettä.

Välipala: Kauraleipää voilla, tai munakas (muna ja kalkkuna leikettä), mandariiniä, rypäleitä, kaurajugurtti, banaanilätty (siis jotku näistä).

Lounas: Lämmin ruoka, joko samaa kuin päivällä, tai esim perunaa ja kalaa. (Monesti itse hyppään tämän yli ja tyttö syö vain lämpimän ruan ja mä syön mitä sattuu.

Välipala: Samat kuin edellisessä välipala kohdassa.

Iltapala: Puuro, tai kauraleipää ja sopivat lisukkeet.

Iltajuomaksi visiblin, mitä herkkua!

Ja näitten välissä tulee näpsittyä mitä milloinki, mutta suurinta herkkua oli riisikakut voilla+ kurkku. Mutta näköjään kurkkukin on nyt ehdoton ei.

Välillä herkuttelen kaakaolla, joka on pääosin vettä, kaakaota, kauramaitoa/riisimaitoa,

Vitskut joita käytän on tosiaan fitlinen optimaalisettiä, Basic, Activise joista saan tärkeän foolihaponkin ja lisäksi d-vitamiini ja kalkkilisä.  Ja välillä maitohappobakteerit.

-Marjo