Hurjaa kuinka oikeasti toi aika menee nopeaa.
Välillä miettii mitä kaikkeen tähän 2-vuoteen on mahtunut, mitä on tehnyt, mitä olisi voinut tehdä toisin. Mutta kaikkeni ainaki oon antanut ja yrittänyt olla maailman paras äiti.
Tyynestä on kasvanut erittäin voimakastahtoinen ja suuren temperamentin omaava tytön alku.
Äitiinsä vissiin tullut, mutta pärjääpä elämässä eikä jää jalkoihin.
Joka päivä tämä rakas yllättää fiksuudellaan, toisinsanoen yllätyn siitä mitä kaikkea kohta 2 v lapsi osaa ja tajuaa. Hetkeäkään hän ei ole hiljaa, nukuttaessakin joka ikinen raaja liikkuu, eli ikiliikkuja tulossa, mutta eipä kahdesta tämmöisestä vanhemmasta kovin rauhallista lasta voi tullakkaan.
Viimeksi kirjoitin Tyynen ihosta, edelleen etitään syytä.
Monesti käyty lääkäreillä asian tiimoilta, ja taas on jätetty maito kokonaan pois, (eipä sitä paljoa ole käytetty edes, mutta se vähäinenkin määrä.)
Ja apua on ollut, iho rupeaa paranemaan, ainakin vähäsen.
Mutta kyllähän se ärsyttää, kun mennään esim. edes mummolaan. Pöydällä on herkkuja, tottakai lapsi niitä kinuaa, mutta kaikki sisältää maitoa.
Nyt isänpäivänä tein omalle rakkaalle isälleni kakun joka oli myös kakku miehelleni, tyttäreni isälle ja kävi siitä myös veljeni perheineen maistamassa eli oli se kakku periaatteessa 3 isä ihmiselle.
Mutta niin kakkuhan sisälti maitoa, onneksi tajusin ottaa Tyynelle omat herkut (tässätapauksessa maidottomat jäätelöt mukaa), niin sai meidänkin lapsi herkutella edes vähäsen.
Joulukalentereitakin olen jo ostellut, yhden muumikalenterin jossa ei ole syötävää vaan muumihahmoja sisällä ja rakas kaksoissiskoni /Tyynen kummitäti löysi typylle maidottoman, gluteenittoman, vegaanisen kalenterin. Näin typykin saa suklaata jouluna, oli huippu löytö!
Itse voin tällähetkellä ihan ok, välillä kipuja on välillä ei, mutta sitä se on.
Joka päivä on erillainen ja kaikkeen tottuu, uskokaa pois!
Fitline tuotteita käytän edelleen, enkä vaihtaisi pois. Itse olen saanut apua niistä omaan olooni ja hyvinvointiini ja silloin kun aloitin nämä tuotteet aattelin, että kaikki apua otetaan vastaan ja kokeillaan jos joku oli se tuote/asia mikä vaan voisi vähänkään helpottaa oloani niin kyllä testaan, ja tätä testiä en kadu. Lääkkeitähän/leikkausta tähän vaivaan ei löydy.
Jopa mieheni on innostunut käyttämään tuotteita. Ja pian pidän hyvinvointi kutsutkin asian tiimoilta.
Jos voin vain näin auttaa jotaki muuta henkilöä, niin sen kyllä teen.
Kaikki lähtee suolistosta nyt sen ite tajuaa vasta kun on sairastunut tämmöiseen ``sairauteen``.
Eipä sitä ennen oo tarvinnut miettiä mitä sinne suuhunsa pistää, mutta sitten kun on pakko niin tajuaa että olisi voinut tehdä toisin.
Ja tressaaminen, edelleenki muistutan siitä, älkää tressatko, jos se vaan jotenkin on mahdollista.
Menkää ulos ja liikkukaa, urheilkaa, tai tehkää mitä ikinä tykkäätte tehdä, että saatte ajatuksenne muualle siitä arjen rumpasta.
Nyt sen itse taas oon tajunnut, onneksi.
Olen ollut erittäin kiinni tytössä, ja olen edelleen.
Mutta nykyään joka vkl, herään kello 6 viimestään lauantai aamuna ja ehkä myös sunnuntaina ja lähden isäni kanssa hirvimetsälle.
Se on se paikka missä mä en ajattele mitään, tai en ajattele mitään muutakuin rämmin siellä metsässä, ihailen luontoa ja eläimiä, seuraan rakkaan koirani työskentelyä ja toivon että se saa haukun.
Kun haukku kuuluu, tai koira on tutkan mukaan jo kaukana jonku perässä, sydämmeni lyö kovaa ja kivaasti, jännittää mitä se sieltä löysi,mutta se on ihanaa ja adrenaliinit virtaa.
Tulevanakin vkl aijon mennä metsälle, isäni kanssa.
Samalle se on vähänniinku isä/tytär laatuaikaa, olenhan aina ollut isäntyttö.
Senkin olen huomannut, että kun nyt olen liikkunut edes silloin viikonloppuisin sen 10-20km päivässä, en pyöritä sitä normaalia päivärumpaa vaan saan edes viikossa sen yhden päivän itselleni, niin senkin ansiosta voin paremmin, mahani voi paremmit, aivot voi paremmin ja jaksan paremmin.
VOIN PAREMMIN HENKISESTI JA FYYSISESTI.
Ensi kerralla ja toivon mukaan siihen ei mene aina ihan näin kauan kun kirjoitan tänne, niin
kerron tytön 2v synttäreistä, tarjoilusta joka tuottaa tietenkin vähä päänvaivaa kun itse olen fobmap-ruokavaliolla ja tyttö on maidoton ja vielä pitäisi saada sellaisia luomuksia aikaan mitkä kelpaa vieraillekin.HUOH!
Ja semmoista asiaa oon värkännyt varmaan koko tämän 2-vuotta kotiäitinä ollessani, että mikä musta tulee isona. Vinkkejä otetaan vastaan.
Ihanaa alkavaa talvea.
Palaillaan
- Marjo
