Askel lähempänä henkistä & fyysistä hyvinvointia.

Niin se on jo marraskuu ja joulu lähestyy, myös Tyynen 2 v synttärit.
Hurjaa kuinka oikeasti toi aika menee nopeaa.
Välillä miettii mitä kaikkeen tähän 2-vuoteen on mahtunut, mitä on tehnyt, mitä olisi voinut tehdä toisin. Mutta kaikkeni ainaki oon antanut ja yrittänyt olla maailman paras äiti.

Tyynestä on kasvanut erittäin voimakastahtoinen ja suuren temperamentin omaava tytön alku.
Äitiinsä vissiin tullut, mutta pärjääpä elämässä eikä jää jalkoihin.

Joka päivä tämä rakas yllättää fiksuudellaan, toisinsanoen yllätyn siitä mitä kaikkea kohta 2 v lapsi osaa ja tajuaa. Hetkeäkään hän ei ole hiljaa, nukuttaessakin joka ikinen raaja liikkuu, eli ikiliikkuja tulossa, mutta eipä kahdesta tämmöisestä vanhemmasta kovin rauhallista lasta voi tullakkaan.

Viimeksi kirjoitin Tyynen ihosta, edelleen etitään syytä.
Monesti käyty lääkäreillä asian tiimoilta, ja taas on jätetty maito kokonaan pois, (eipä sitä paljoa ole käytetty edes, mutta se vähäinenkin määrä.)
Ja apua on ollut, iho rupeaa paranemaan, ainakin vähäsen.

Mutta kyllähän se ärsyttää, kun mennään esim. edes mummolaan. Pöydällä on herkkuja, tottakai lapsi niitä kinuaa, mutta kaikki sisältää maitoa.

Nyt isänpäivänä tein  omalle rakkaalle isälleni kakun joka oli myös kakku miehelleni, tyttäreni isälle ja kävi siitä myös veljeni perheineen maistamassa eli oli se kakku periaatteessa 3 isä ihmiselle.
Mutta niin kakkuhan sisälti maitoa, onneksi tajusin ottaa Tyynelle omat herkut (tässätapauksessa maidottomat jäätelöt mukaa), niin sai meidänkin lapsi herkutella edes vähäsen.

Joulukalentereitakin olen jo ostellut, yhden muumikalenterin jossa ei ole syötävää vaan muumihahmoja sisällä ja rakas kaksoissiskoni /Tyynen kummitäti löysi typylle maidottoman, gluteenittoman, vegaanisen kalenterin. Näin typykin saa suklaata jouluna, oli huippu löytö!

Itse voin tällähetkellä ihan ok, välillä kipuja on välillä ei, mutta sitä se on.
Joka päivä on erillainen ja kaikkeen tottuu, uskokaa pois!

Fitline tuotteita käytän edelleen, enkä vaihtaisi pois. Itse olen saanut apua niistä omaan olooni ja hyvinvointiini ja silloin kun aloitin nämä tuotteet aattelin, että kaikki apua otetaan vastaan ja kokeillaan jos joku oli se tuote/asia mikä vaan voisi vähänkään helpottaa oloani niin kyllä testaan, ja tätä testiä en kadu. Lääkkeitähän/leikkausta tähän vaivaan ei löydy.

Jopa mieheni on innostunut käyttämään tuotteita. Ja pian pidän hyvinvointi kutsutkin asian tiimoilta.
Jos voin vain näin auttaa jotaki muuta henkilöä, niin sen kyllä teen.

Kaikki lähtee suolistosta nyt sen ite tajuaa vasta kun on sairastunut tämmöiseen ``sairauteen``.
Eipä sitä ennen oo tarvinnut miettiä mitä sinne suuhunsa pistää, mutta sitten kun on pakko niin tajuaa että olisi voinut tehdä toisin.

Ja tressaaminen, edelleenki muistutan siitä, älkää tressatko, jos se vaan jotenkin on mahdollista.
Menkää ulos ja liikkukaa, urheilkaa, tai tehkää mitä ikinä tykkäätte tehdä, että saatte ajatuksenne muualle siitä arjen rumpasta.

Nyt sen itse taas oon tajunnut, onneksi.
Olen ollut erittäin kiinni tytössä, ja olen edelleen.
Mutta nykyään joka vkl, herään kello 6 viimestään lauantai aamuna ja ehkä myös sunnuntaina ja lähden isäni kanssa hirvimetsälle.
Se on se paikka missä mä en ajattele mitään, tai en ajattele mitään muutakuin rämmin siellä metsässä, ihailen luontoa ja eläimiä, seuraan rakkaan koirani työskentelyä ja toivon että se saa haukun.
Kun haukku kuuluu, tai koira on tutkan mukaan jo kaukana jonku perässä, sydämmeni lyö kovaa ja kivaasti, jännittää mitä se sieltä löysi,mutta se on ihanaa  ja adrenaliinit virtaa.
Tulevanakin vkl aijon mennä metsälle, isäni kanssa.
Samalle se on vähänniinku isä/tytär laatuaikaa, olenhan aina ollut isäntyttö.

Senkin olen huomannut, että kun nyt olen liikkunut edes silloin viikonloppuisin sen 10-20km päivässä, en pyöritä sitä normaalia päivärumpaa vaan saan edes viikossa sen yhden päivän itselleni, niin senkin ansiosta voin paremmin, mahani voi paremmit, aivot voi paremmin ja jaksan paremmin.

VOIN PAREMMIN HENKISESTI JA FYYSISESTI.

Ensi kerralla ja toivon mukaan siihen ei mene aina ihan näin kauan kun kirjoitan tänne, niin
kerron tytön 2v synttäreistä, tarjoilusta joka tuottaa tietenkin vähä päänvaivaa kun itse olen fobmap-ruokavaliolla ja tyttö on maidoton ja vielä pitäisi saada sellaisia luomuksia aikaan mitkä kelpaa vieraillekin.HUOH!

Ja semmoista asiaa oon värkännyt varmaan koko tämän 2-vuotta kotiäitinä ollessani, että mikä musta tulee isona. Vinkkejä otetaan vastaan.

Ihanaa alkavaa talvea.

Palaillaan
- Marjo

Pienen tauon jälkeen 🖤

Moi.

Anteeksi kamalasti kun multa jäänyt tänne kirjoittelu. (Hetku mulla olis muka hurjasti lukijoita). 😂
Tuntuu että kokoajan meillä on joku tilanne päälle niin ei oo yksinkertaisesti kerinnyt päivittää tänne tapahtumia.

Itse olen nyt ollu ihan ok kunnossa, tai silleen tasaisempaa on ollut ja käyttöön oon ottanut fitline tuotteet.
Aloitan niitä tosi hitaasti, koska mahani on mikä on niin suurilla annoksilla en voi aloittaa ettei heti maha heitä sekaisin.

Kovasti oon tykännyt, ainakin oon hirveästi saanut virtaa lisää ja välillä oon pystynyt maistaa jopa punaista lihaa (mikä on ollut ehdoton nou nou)!
En voi varmaksi sanoa että näistä tuotteista johtuu, mutta en olisi ensimmäinen jolla kävisi näin.

Mutta yksi tuote kyseisestä sarjasta aiheutti hirveät närästys/polte/rintakivut  (ainaki luulen niin, kun sisältää sitruunahappoa) ja kun on tosiaan se palleatyrä ja refluksi. Sitä en ole vieläkään tohtinut uudestaan aloittaa pienemmällä määrällä, mutta uskon niin tuotteeseen että kyllä vielä kokeilen!

Jouduin siis taas  lääkärille, itku kurkussa että nyt katsotaan mitä sieltä löytyy. Eli otettiin kuvat tröngenissä ja ultrattiin koko maha, ei onneksi löytynyt mitään ihmeempää eli palleatyrä/refluksi/ibs siellä ”vaan” ärsyttää. Mutta niinku sanoin nyt ollu vähä parempi ja kun vaan jaksaisi pysyä ruokavaliossa eikä lipsuisi ja sortuisi herkkuihin ja muihin kielletyllä listalla oleviin ruoka-aineisiin. Mikä on niiin vaikeaa koska olen herkkuperse ja kaiken lisäksi leipuri-kondiittori joka rakastaa näin ollen kaikkea hyvää 😋🙈

Tytöllä oli korvien putkitus ja samalla leikattiin risat elokuun lopussa ja toivotaan että T ei enää ime itseensä kaikkia viruksia ja pöpöjä. Toimenpide meni ihan hyvin, paitsi pikku kämmiä jossa hoitajat eivät olleet huomanneet kun tipan olivat laittaneet, että liuos ei mennyt suoneen vaan kaikki jäi käteen joka tietenkin paisui älyttömän kokoiseksi ja oli kipeä toista viikkoa ennenkuin neste haihtui sieltä pois. T oli iha kädetön sillä aikaa.

Melkein heti tämän reissun jälkeen tai ehkä jo vähän ennemminkin T:llä alkoi taas mahavaivat. Ummetusta, itkua, hysteriaa, joka jatkuu edelleen mutta nyt ollut pegorion käytössä että ei niin kovasti pelkäisi sitä kakkaamista ja että tuotos olisi pehmeää. Se on vaan niin raskasta ku toinen itkee ja huutaa ja juoksee ympäri kämppää huutaen kakka. Suihkuun pois suihkuun pois, ja vaippa pois, vaippa takas, äiti vaippa pois. Viime yönäkin asuttiin 1 jälkeen suihkussa kun T nukkuessaan jo itkee kakkaa ja  herää ja siitä se itku hullunmylly taas alkoi.

Samalla 2 viikkoa sitten T:llä ilmestyi näppyjä ensiksi ranteeseen, sitten polviin, nyt se on levinnyt joka paikkaan. Kutiaa kovasti ja on erittäin pahannäköinen. Lääkärissä eka sanoivat että on bakteeri tulehdus, no ei auttanut rasva vaan pahenti, ei ollut se. Sitten se oli atooppinen ihottuma, ei ollut sekään, taas vaan paheni. Ja nyt lähete menossa Seinäjoelle ja  odotetaan aikaa. Luulenpa että kyse on taas jostain ruoka-aine allergiasta joka oireilee ummetuksena, mahakipuna ja nyt ihottumana. Maitohan meillä ollut pois käytöstä ja edelleen juodaan kauramaitoa ja pienempänä kokeiltiin jättää viljat, silloin ei huomattu eroa.
Toivotaan että löydetään syy pian niin ei tarvitse T:n olla kipeä kokoajan jostakin.


 Aattelis kyllä että eikö nämä jo kohta riittäisi näihin meidän T:n 2 ekaan vuoteen,
Ja tietty flunssakin tekee tuloaan, toivotaan että pärjätään ilman lääkkeitä. Tauotus ollu nyt siitä lähtien kun korvat putkitettiin ja risat poistettiin.

Onhan tämä syksy muutenkin tämmöistä masentavaa aikaa, ei sillä pidän syksystä paljon ja rakastan kun illat pimenee ja saa laittaa kynttilöitä ja istua sohvan nurkassa kutomassa tai mitä milloinkin on työnalla, (nyt teen T:lle huivia), mutta joka vuosi se päivä tulee, joka muutti meidän perheen elämän.
Siitä tuli nyt 9 vuotta kun rakas siskoni joutui lähteä täältä pois ❤️

Välillä mietin tätä elämää ja ahdistaa/pelottaa tämä maailma nykyään, mutta sitte taas yritän muistaa miten etuoikeutettu oon että saan olla täällä, saan nähdä lapseni kasvavan.
Varmasti kaikilla meillä on jotain ongelmia/vaikeuksia vaikka välillä tuntuu että minä en kyllä tarttisi enää yhtään enempää, mutta silti olen kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla on ja hymyillen jatkan eteenpäin. Ollaan kiitollisia elämän pikku jutuista, perheestä, ystävistä ja muista ilonaiheista.
🖤

-Marjo

Hei.☀

Viikko siinä vierähti, ennen kuin kerkesin tulla tänne taas näpyttelemään.

Viikossa kerkiää tapahtumaan yllättävän paljon.

Tein tilaukseen kakkuja molempina viikonloppuina. Kaksoissisko oli myös täällä lomailemassa ja muuten perusarkea taaperon kanssa. Nyt muuten on tauotus käynnistä tytön lääkkeistä, ja ensimmäistä kertaa se onnistui. Nyt ollaan päälle viikko oltu ilman lääkettä.
Toivottavasti jatkuukin hyvin!

Mahan kanssa taas vaihteeksi vähä vaikeampi jakso, viimeiset päivät eipä juuri mikään pysy sisällä, ja kaikki ällöttää, oksettaa, närästää, maha pyörii ja menee sekaisin.
Kuulostaa hetku olisin raskaana, mutta en ole, se kuuluu taudin kuvaan.

Eilenkin menimme mieheni äidin ja mummon luokse kyläilemään Seinäjoelle, no siellä mä makasin sängyssä ja välillä kävin vessassa tyhjentämässä itteni, nyt kirjoitan aika suoraa mutta tätä se on, ilman kaunistelemista. Onneksi hekin rupeavat jo ehkä vähän ymmärtämään tätä taudinkuvaa.

Nyt ehkä enemmän ollut refluksi oireita, kokoajan järkyttävä polte rintalastan alla, röyhkyttää, etoo, väsyttää, ja eipä tee mieli syödä juuri mitään, vaikka minulla on lääkkeenä palleatyrään/refluksiin somac 40 mg, ei vissiin auta ei. Tänään käyn lääkärissä vähä kyselee että mitä voisi tehdä, ei tämmöisen olon kanssa kauaa taas jaksa. Ehkä jossakin vaiheessa leikkuu edessä, mutta eipä sekään vissiin välttämättä mitään auta.

Miten tässä nyt sitte lihotat. Ja ne kommentit ku menet kauppaan että voiku sä Marjo olet laiha!
Joo kiitos, tiedän, mutta minkäs sille voi ku on tämmöinen läpipaska eikä mitään saa syödä.


Aattelin nyt vähä paneutua enemmän tohon ibs:sään.



Ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS (Irritable Bowel Syndrome), on toiminnallinen suolistovaiva, jonka pääoireita ovat vatsakipu, turvotustaipumus, ilmavaivat sekä ummetus tai ripuli. Aiemmin puhuttiin ärtyvästä paksusuolesta, mutta nykykäsityksen mukaan kyse on koko suolistoalueen sairaudesta, johon voi liittyä myös ohutsuolta tai ylävatsaa koskevia oireita.

virallinen diagnoosi perustuu näihin;

• vatsavaivaa tai -kipua on esiintynyt vähintään kolmena päivänä viikossa viimeisen kolmen kuukauden aikana
• vähintään 2/3 seuraavista a-c kohdista: vatsakipu tai –vaiva

a) helpottaa ulostamisen jälkeen

b) ulostamiskerrat vähenevät tai tihenevät vaivan pahentuessa

c) uloste muuttuu löysäksi tai kovaksi vaivan pahentuessa

• Oireita on täytynyt olla vähintään puolen vuoden ajan

ja toisin sanoen nämä

1. Lisääntynyt kaasun muodostus ja veden retentio suoleen (turvotus)
2. Alentunut suolistoalueen kipukynnys
3. Joko ummetus tai ripuli
4. Häiriintynyt suotuisten ja epäsuotuisten bakteerien tasapaino suolistossa

Ärtyvän suolen oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, vaan hoito tähtää oireiden minimoimiseen.
Eikä IBS:ään ei ole leikkaushoitoa. Oireyhtymän hoitoon ei ole lääkelaitoksen hyväksymiä lääkkeitä, tosin oireenmukaista lääkitystä tavallisesti käytetään helpottamaan mm. kipua, ummetusta ja ripulia. Näiden lääkkeiden teho on kuitenkin varsin rajallinen.
Antaisin mitä vaan kun tähän löytyisi joku leikkuu, jonka jälkeen kaikki helpottuu.

Ärtyvän suolen oireyhtymä vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja siitä aiheutuvat haitat ovat verrattavissa astman tai migreenin aiheuttamaan elämän laadun heikkenemiseen. IBS:ssä on tyypillistä, että oireet vaihtelevat päivittäin ja viikoittain. Helpompaa, vähäoireista jaksoa seuraa vaikeampi jakso, jolloin oireita esiintyy tiheämmin ja ne ovat vaikeampia.

Huolimatta siitä, ettei ärtyvän suolen oireyhtymään ole parantavaa hoitoa, se ei ole etenevä sairaus. IBS ei johda syöpään, tulehduksellisiin suolistosairauksiin tai muihin vakaviin sairauksiin.  Ärtyvän suolen oireyhtymästä käytetään siksi usein termiä ”hyvänlaatuinen”. Tämä on valitettava sanavalinta, sillä IBS:n taakka potilaille on paljon hankalampi kuin monen kroonisen sairauden.

IBS-potilaiden taakkaa ja oireita vähätellään yleisesti.Tämä ärsyttää minua suuresti. Olisihan se kiva mennä ulos syömään, tai kavereiden kanssa baariin, ei sillä että se olisi nyt niin maailman parasta, mutta kyllä ikävä on tullut niitä yhteisiä kaveri reissuja missä tytöt menee tanssilattialle ja laittaa parastaan ja pitää hauskaa. Eipä mennä enään, eipä oteta tippaakaan alkoholia, tai mitään muutakaan hyvää. Ikävä kyllä tämä on vaikuttanut paljon kaveri/ihmissuhteisiinkin. Enää ei ees pyydetä mihinkään, no ei sillä että lähtisin, mutta olisihan se kiva jos edes pyydettäisiin. Aika ristiriitainen juttu. Harva tai oikeastaan kukaan ei ymmärrä miltä se oikeasti tuntuu ku hymyilet läpi kipujen ja vastaat että joo ihan hyvin menee, vaikka sulla oikeasti on kokoajan paska olo. Kahvi pöydässä muut juo kahvia ja syövät herkkuja, minä katson vierestä ja hymyilen kauniisti.  Yleensä kyllä aattelen että otan mä tämän kerran vähäsen tota kahvia tai jotain muuta mitä kahvipöydästä löytyy, no siitä kärsin sitte myöhemmin, seuraavat päivät varmasti istun taas vessassa.

 Potilaiden kokemat oireet voivat kuitenkin olla erittäin rajoittavia ja ymmärtävää suhtautumista kaivataan. IBS-potilaat saattavat hyötyä erityisen paljon vertaistuesta: kanssapotilaat voivat auttaa oireiden tunnistamisessa, hoidossa, jaksamisessa ja monessa käytännön asiassa.

Itse olen facebookin vertaistuki ryhmässä. On kyllä paras ryhmä, voit kysellä mitä vain, ja sinua varmasti ymmärretään. Ja yhdessä myös nauramme kirjaimellisesti paskalle huumorille.

Vaikeinta tässä on se,  jos lähdet jonnekki tai edes suunnittelette menoa jonnekkin niin täytyy miettiä onko vessa lähellä, tai pääsenköhän mä sinne jos se on lähellä, saati sitte että mitä söisin ja rupeankohan oireilemaan tämän syötyäni. Ei saisi tressata, no vaikea olla tressaamatta kun elämä on yhtä miettimistä.

Hoitovapaalla olen siihen asti kun tyttö täyttää 3-vuotta, tai sen ainakin olen suoraan anonut. Mutta nyt kun miettii töitä, en oikeastaan tiedä pystynkö enää palamaan kyseiseen työpaikkaan. Missä taukoja ei juuri ole, aina on kiire, ja välillä joutuu olla pitkiäkin aikoja yksin niin siinäpä ei olla montaa minuuttia pois paikalta. Ehkä se on vielä edessä, alanvaihto, mikä se ikinä sitten onkaan.

Kovasti haluaisin vielä lapsiakin, pitäähän sitä olla leikkikaveri tytölle, niinhän ne kaikki sanoo. Aina olen haaveillut suuresta perheestä. Meitäkin sisaruksia on 5, joista yksi on edesmennyt isosiskoni Tuulia. Eli suuresta perheestä minäkin tulen. Ehkäpä sieltä se kumpuaakin, haave suuresta perheestä. Olenkin miehelleni vitsaillut, että jos ei enempää lapsia meille tule, niin adoptoin loput. Kyllä sitä ehkä vielä yhden lapsen voisi tehdä, mutta jännittää mikä se olo sitten on. Palleatyrä oma juttunsa ja ibs- ja refluksi oma juttunsa. No sen näkee sitten jos niiksen on.

Mukavaa torstaipäivää kaikille, pitäkää itsestänne ja suolistostanne huolta ja kiitos kun luit! 💖😘

Ensimmäinen teksi näin syntymäpäivän kunniaksi.

Moi!

Kauan olen haaveillut omasta blogista ja nyt siitä on tullut ajankohtainen, päivälleen 26-vuotiaana.

Ennen halusin vain leivontablogin, mutta nyt kun muutama vuosi on kulunut, ja minusta tuli äiti, sekä myös terveysongelmia tuli kuvioihin niin haluan jakaa teidän kanssa tätä meidän perusarkea.

Tulevaisuudessa kyllä näet täällä myös leivonta kuvia, ehkä myös ohjeita yms. Mutta tänään aloitan vain kertomalla tyttöni ekasta vuodesta, mistä minun vaivani lähti, ja mitä ne olivat.


IBS (ärtyneensuolen oireyhtymä), palleatyrä ja refluksi diagnoosit sain viime joulukuussa, kun etsimme syitä erittäin koville mahakivuilleni, ja kun maha ei toiminut millään lailla, kuvotus ja laihtuminen veivät kaikki voimat.

Aina olen ollut herkkä, herkkämahainen, erittäin kova tressaamaan, ja esikoiseni eka vuosi oli erittäin raskas.

Tytön ollessa 2kk ristiäisten jälkeen tuli hirveä räkätauti, tk:ssa käytiin monta kertaa. Lääkärit eivät osanneet/voineet tehdä mitään kun toinen oli vielä niin pieni ja sanoivat kyllä se siitä menee ohi. Viimeisellä tk käynnillä tyttö oli jo niin huonossa kunnossa että kun lääkäriltä tultiin pois, oli tarkoitus lähteä ajelemaan omalla autolla seinäjoelle sairaalaan sisälle, niin tyttö vetää veltoksi sylissäni ja menee siniseksi. Minä huudan ja kiljun että nyt apua, siitä lähdimme ambulanssilla seinäjoelle, silloin oli rs-virus. Oltiin sisällä noin viikon, muistaakseni toista viikkoa, en enää tarkkaan edes muista. Olin sumussa, pelkäsin.
Joku niin pieni ja hento makaa siinä ja välillä otetaan limaa väkisin pois keuhkoista että olisi helpompi hengittää. Siinä vaan välillä yritettin vähä syödä tissiä ja taas nukuttiin ja imettin räkää.

Päästiin kotiin, siitä lähtien oltiinkin vähän väliä kipeitä.

Ensimmäiseen vuoteen mahtuu 5-10 sairaala jaksoa sisällä, kun tytön oireet meni niin pahoiksi, että ei pystynyt hengittämään kunnolla, käytössä oli apulihakset, ja hengitys oli katkonaista, ja minä valvoin vieressä kaikki yöt kuoleeko se vai ei.
3 positiivista rino-virusta loppuvuodesta ja väliin mahtuu perus flunssat korvatulehduksineen. Lopuksi saatiin Ventoline ja Flixotide joista on ollut suuri apu, enää ei oo tarvinnut mennä sairaalaan sisälle vaan pärjätään kotona, mutta jäi meille käteen infektioastma. Välillä yritetään tauottaa lääkitystä, jos pärjätään ilman, hyvä niin, jos emme niin näillä jatketaan. Onneksi tyttö on erittäin reipas, kasvaa hyvin! Enää en murehdi, onhan lapsilla niitä flunssia, mutta jos ne flunssat noin hankaliksi menee niin silloin on voimavarat jo vähän loppu.

Edellä mainittu tytön sairastelu jakso siis laukasi minulle IBS:n, tai ainakin näin vahvasti itse luulen.
TRESSI on pahasta, se laukasee yllättävän paljon meillä ihmisillä kaikenlaisia sairauksia.
Nyt yritän opetella elämään asian kanssa, ilman punaistalihaa, gluteniiton, maidoton, sokeriton, ton-ton. Lista on pitkä, mutta tärkein apu on ollut FOBMAP ruokavaliosta.
Siinä pyritään välttämään tuotteita jotka sisältävät fobmap- yhdisteitä.

Esim. Näitä kannattaa välttää!

• Vehnä, ohra ja ruis
• Kivelliset hedelmät, kuten luumu, nektariini, persikka sekä vesimeloni, päärynä, omena ja mango
• Palkokasvit, herneet ja maapähkinä 
• Pistaasi- ja cashewpähkinät 
• Sipulit, valkosipuli, kaalit, tankoparsa, artisokka, fenkoli, kukkakaali, parsa ja sienet
• Monet purukumit, pastillit, lääkkeet, fruktoosi, limsat ja muut hiilihapolliset juomat
• Monet kevyttuotteet
• Tavalliset maitotuotteet
• Hunaja, hedelmäsokeri ja siirapit
• Prebiootit, joita käytetään terveysvaikutteisissa jogurteissa*
• Kuivatut hedelmät, etenkin rusinat

Välillä tietenkin lipsun, näpsin ja olen kipeä, sitte taas otan itseäni niskata kiinni ja pyrin välttämään haitallisia ruoka-aineita.

Ongelmana on myös se, että mitä saisin syödä ibs:n takia niin en voi syödä sitä refluksin takia, menee välillä turhan hankalaksi ja ärsyttää kun ei voi tehdä koko perheelle samaa ruokaa, mutta eiköhän siihen joskus totu.

Näissäkin oireet ovat yksilöllisiä, toiselle sopii  esim. maitotuotteet, kun taas toinen ei kestä yhtään.

Tästä tulisi niin pitkä teksti niin yritän vähä hillitä tätä kirjoittamis vimmaa. 
Eli lyhyesti ja ytimekkäästi suurin apu ibs:ssä on ruokavalio, mahdollisimman tressitön elämä, liikunta, yms.

Ja anteeksi kirjoitusvirheet! Siitä on kauan kun olen viimeksi kirjoitellut, ja se ei ole tässä asiassa mielestäni nyt niin tärkeää!


-Marjo